Näin Plinius kirjeessään Tacitukselle. Eräässä toisessa kirjeessä hän täydentää kuvaustaan, mainiten etäämpänäkin tulivuoresta maan huojuneen siihen määrään, että vaunut eivät pysyneet paikoillaan, vaikka kivillä tuettiin niiden pyöriä. Meri vetäytyi loitolle rannoilta. Ihmiset pakenivat huutaen ja valittaen, ja moni luuli ikuisen yön jo tulleen. Tuhkaa satoi niin tiheään, että sitä täytyi vähä väliä pudistaa pois vaatteistaan, ettei hautautuisi sen alle. Kun ilma lopulta seestyi ja aurinko pääsi valaisemaan maisemaa, niin näkyivät hirvittävän tuhon jäljet: koko seutu oli paksun tuhkakerroksen, ikään kuin luminietoksen, peitossa. Ja lähellä Vesuviusta oli kokonaista kolme kaupunkia tuhka- ja soraläjäin alle hautautuneina.
1700 vuotta Pompeji oli hautautuneena tuhkaan, mutta kun kerran 1700-luvulla kaivettiin perustusta taloa varten, työmiehet saivat esiin pylvään kauniisti koristetun pään. Kun he jatkoivat kaivauksia, paljastui kokonainen teatteri. Nykyjään useimmat kadut on avattu. Rakennukset ovat hyvästi säilyneet; seinien maalaukset ja porttien päällä olevat kirjoitukset näkyvät selvästi.
Kuva 129. Roomalaisia rahoja.
● Elinkeinot. Augustuksen ja seuraavien keisarien aikana vallinnut rauha oli omiaan kohottamaan elinkeinoja. Maanviljelys kehittyi varsinkin Afrikan ja Aasian provinsseissa. Teollisuus muodostui yhä enemmän suurteollisuudeksi. Sadat orjat työskentelivät suurissa leipomoissa, jalkinetyöpajoissa ja muissa tehtaissa. Kauppa kohosi ennen aavistamattomaan kukoistukseen. Rooman rinnalla oli monta muutakin mahtavaa kauppakaupunkia, ennen muita Aleksandria ja Antiokia. Kaikkialle perustettiin hyviä satamia ja oivallisia teitä. Valtakunta sai järjestetyn postilaitoksen. Rahat sekä pituus- ja painomitat määrättiin yhtäläisiksi valtakunnan kaikissa osissa. Rooman yleisimmäksi rahaksi tuli sestertsi.
Tärkein Rooman tuontitavaroista oli vilja. Kaikki ihmiset tarvitsivat leipää, ja sadoilletuhansille jaettiin viljaa ilmaiseksi. Vilja tuotiin Rooman satamakaupunkiin Ostiaan, josta se pienemmillä aluksilla kuljetettiin valtion ja yksityisten aittoihin Roomaan. Mutta Roomaan tuotiin paljon muitakin ruokatavaroita, kuten lihaa, juustoa, kalaa, hunajaa, hedelmiä, öljyä ja viiniä. Edelleen tuotiin rakennusaineita, puuta ja marmoria. Lisäksi tuli purppurakankaita Foinikiasta, nahkoja Mustan meren rantamilta, hopeata, tinaa ym. metalleja Espanjasta, norsunluuta Afrikasta jne. Rooman kauppiaat kävivät Intiassa ja Ceylonissa saakka. Heidän karavaaninsa tunkeutuivat kauas Aitiopiaan ja Saharan keitaisiin. Mustan meren satamissa he joutuivat tekemisiin niin monen kansallisuuden kanssa, että tarvitsivat toista sataa tulkkia.
ROOMA KEISARIKUNTANA.
● Juliaaniset ja flaaviset keisarit. Augustukselta ei jäänyt poikaa, joten keisarinarvo joutui hänen poikapuolelleen Tiberiukselle, jonka suku yli 50 vuoden pysyi vallassa. Nämä juliaaniset keisarit (14–68) olivat julmia ja luulevaisia hallitsijoita, joista toiset tuntuvat suorastaan huvikseen panneen toimeen ihmisteurastuksia. Juliaanisista keisareista viimeinen oli Nĕ´ro, jonka aikana tulipalo hävitti Rooman. Kun kansa epäili keisaria sen sytyttäjäksi, hän syytti kristittyjä ja pani toimeen ensimmäisen kristittyjen vainon.
Neron kuoleman jälkeen sotajoukko valitsi keisariksi Flā´vius Vespāsiā´nuksen, joka oli kunnollinen ja voimakas hallitsija. Hän rakennutti Roomaan Colosseumin, pani alulle Britannian valloittamisen, teki Palestiinasta maakunnan ja hävitti Jerusalemin. Vespasianuksen suku eli flaaviset keisarit hallitsivat lähes 30 vuotta (69–96). Heidän aikanaan tapahtui Vesuviuksen tuhoisa purkautuminen.
□ Caligula ja Nero. Augustuksen jälkeen hallitsi Roomaa monta kunnotonta keisaria. Mielettömin kaikista oli Calĭ´gula, joka esiintyi enemmän pahankurisen pojan kuin järkevän hallitsijan tavoin. Hän julisti itsensä ensin Venus jumalattareksi ja sitten Juppiteriksi. Useilta Juppiterin-patsailta hän hakkautti pään poikki, asettaen oman kuvansa entiseen runkoon. Mielihevoselleen hän rakennutti komean palatsin; hevosen seimi oli norsunluuta, ja peitteenä sillä oli purppuraloimi. Ajattelipa keisari jo hevosen valituttamista konsuliksi. Kerran Caligula rakennutti sillan, jonka yli hän itse ensin ratsasti, kutsuen kansaa seuraamaan hallitsijaansa. Silta oli kuitenkin rakennettu siten, että se hajosi suuren taakan alla. Keisari katseli nautinnokseen, miten veteen joutuneet ihmiset kamppailivat kuolemaa vastaan. Suuttuessaan kerran roomalaisiin Caligula lausui toivomuksen, että koko kansalla olisi vain yksi pää, niin että se yhdellä iskulla voitaisiin katkaista.