5) Jo aikaisin pääsivät myös oppiriidat vallalle kristillisessä kirkossa. Kun tahdottiin tarkasti määritellä, millaisiin opinkappaleihin kristittyjen tuli uskoa, ilmeni erimielisyyksiä. Nämä koetettiin sovittaa yleisissä kirkolliskokouksissa, mutta kaikki eivät tyytyneet kokouksen päätökseen, vaan pysyivät lujasti harhaopissaan. Kirkolle vaarallisin harhaoppi oli areiolaisuus, joka väitti, ettei Kristus ollut samaa olemusta kuin Jumala, vaan että Jumala oli luonut hänet.
Vaikka kirkko maallistui, sen vaikutus kuitenkin oli hyödyllinen. Se jatkoi yhä armeliaisuustyötään, huolehtien orvoista, sairaista ja vainotuista. Se lievensi orjien kohtaloa ja saattoi ruumiillisen työn taas arvoon.
● Kristillinen tiede. Jo varhain esiintyi miehiä, jotka tutkivat ja järjestivät kristinuskon opinkappaleita. Näin syntyi kristillinen teologia eli jumaluusoppi, jonka tieteen vanhimpia harjoittajia sanotaan kirkkoisiksi. Etevin vanhan ajan jumaluusoppineista oli nimeltään Augustī´nus.
Kuva 134. Basilika 300-luvulta. Sisäkuva.
● Kristillinen taide. Kun kristinusko sai yhä vankempaa jalansijaa Rooman valtakunnassa, taiteetkin joutuivat kristillisen kirkon palvelukseen. Runoilijat sepittivät virsiä, arkkitehdit rakensivat kirkkoja, ja kuvanveistäjät ja maalarit koristivat pyhiä paikkoja kristillisaiheisilla kuvilla.
Tämänaikaisista virsistä on ennen muita kuuluisa niin sanottu Ambrŏ´siuksen kiitosvirsi, joka tavataan nykyisessä suomalaisessakin virsikirjassa (n:o 394). Se alkaa sanoilla: »Sua, Luoja, kiitämme, sun etees lankeemme. Sua, Isä iankaikkinen, maan piiri kiittää riemuiten, soi sulle taivaan kanteleet, ja juhlii enkeljoukkueet, ei lakkaa laulu serafein, soi aina äänet keruubein: on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, on pyhä Jumala, Herramme Sebaot.»
Kuva 135. Hauta katakombeissa.
Ensimmäiset kristilliset kirkot olivat, kuten aikaisemmin on mainittu, roomalaisia basilikoita, ja siitä syystä kirkot monta vuosisataa rakennettiin basilikan muotoon. Pakanuuden aikana kansa kokoontui temppelin ulkopuolelle, sillä sisäpuoli oli tarkoitettu pääasiallisesti pappeja varten. Sen vuoksi koristettiin temppeleitä ulkopuolelta ainakin yhtä paljon kuin sisältä. Kristillinen seurakunta vietti jumalanpalveluksen temppelin sisässä. Siksi sisusta tuli pääasiaksi ja ulkomuodosta huolehdittiin vähemmän. Kun ulkoa astuttiin basilikaan, oli ensimmäisenä atrium, jonka keskellä oli kaivo, mistä tulijat saivat vettä puhdistuakseen. Täällä katumuksentekijät seisoivat anoen uskovaisia pitämään esirukouksia heidän puolestaan. Atriumista tultiin itse kirkkoon, jonka kaksi pylväsriviä erotti kolmeen osastoon eli laivaan. Keskilaiva oli sivulaivoja korkeampi. Kirkon toisessa päässä oli muutamaa porrasta ylempänä kuori ja alttari. Alttarin takana oli piispanistuin.