Omituisia rakennustaiteen tuotteita varhaiskristilliseltä ajalta ovat hautakäytävät. Kaupunkien ulkopuolelle rakennettiin pitkiä maanalaisia käytäviä, joiden seinissä oleviin lokeroihin ruumiit haudattiin. Näistä hautakäytävistä ovat kuuluisimmat Rooman katakombit, jotka on koristettu seinämaalauksilla. Niissä tavataan myös korkokuvin koristettuja kivisiä ruumisarkkuja.
Kuva 136. Hyvä paimen. Marmoriveistos 200-luvulta.
Aluksi kristityt välttivät kuvaamasta Kristusta. Maalauksissa oli hänen tilallaan hänen monogramminsa. Myös kalaa käytettiin Kristuksen vertauskuvana. Myöhemmin kuvattiin Kristusta kauniiksi nuorukaiseksi; usein hänet esitettiin hyväksi paimeneksi, joka kantoi lammasta olallaan.
SIIRTYMINEN UUTEEN AIKAKAUTEEN.
Vuoden 400 tienoilla tapahtui Euroopan kansain oloissa muutoksia, jotka johtivat historian kehityksen uudelle uralle.
Ensinnäkin kristinusko, joka vuosisatoja oli taistellut pakanuutta vastaan, pääsi Rooman valtakunnassa lopullisesti voitolle, ja kristityt seurakunnat yhtyivät yhteisen johdon alaisina katoliseksi kirkoksi.
Samaan aikaan laaja Rooman valtakunta jakaantui kahtia, eikä kestänyt kauan, ennen kuin toinen näistä valtakunnista, Länsi-Rooma, meni hajalle rajoilla asuvien kansain hyökätessä sen alueelle.
Uudet kansat, joista seuraavan aikakauden historiassa puhutaan, astuivat nyt historian näyttämölle, omaksuivat vähitellen kreikkalais-roomalaisen sivistyksen ja kehittivät sitä edelleen. Näin sivistyksen piiri laajeni entistä avarammaksi.
Vanha aika oli päättynyt, keskiaika oli alkamassa.