Keskiaika.
N. v:sta 400 n. v:een 1500 j. Kr.
I. Kansainvaellusten aika.
GERMAANIEN MUINAISET OLOT.
● Germaanien aiemmat asuinpaikat. Niitä kansoja, jotka v:n 400 tienoilla tunkeutuivat Tonavan ja Reinin yli Rooman valtakunnan alueille ja vähitellen anastivat sen maat, sanotaan yhteisellä nimellä germaaneiksi. Germaanit olivat indo-eurooppalaista kansaa niin kuin kreikkalaiset ja roomalaiset, joista he kuitenkin erosivat sekä kieleltään että ulkomuodoltaan. He olivat näitä kookkaampia, vaaleaverisiä ja sinisilmäisiä.
Caesarin aikoina germaanit asuivat nykyisessä Saksassa ja Tanskassa sekä Norjan ja Ruotsin eteläosissa. Nämä maat olivat silloin toisen näköisiä kuin nykyään. Kaikkialla kasvoi jylhää metsää, jossa alkuhärät, karhut ja sudet majailivat. Vuolaat virrat halkoivat maata, ja niiden välillä oli Pohjois-Saksassa ylipääsemättömiä soita. Vain sieltä täältä metsän keskeltä pilkotti vähäinen viljelty maa-ala tai ryhmä pienoisia puumajoja.
● Germaanien elinkeinot ja tavat. Germaanit harjoittivat metsästyksen ja kalastuksen ohella karjanhoitoa, osasivatpa jo maatakin viljellä. Heidän maanviljelyksensä oli kumminkin hyvin puutteellista, he kun eivät ymmärtäneet syvältä muokata maata tai lannoittaa sitä. He kaatoivat kasken, polttivat sen ja kylvivät siemenen tuhkaan. Kun vilja oli korjattu ja ruoho syöty laitumelta, he muuttivat uusille asuinpaikoille. Muuttaessaan he veivät usein talonsakin mukanaan, sillä ne olivat keveitä puusta rakennettuja majoja. Kaupunkeja ei ollut ollenkaan, ja kylätkin olivat pieniä.
Germaanit eivät vielä olleet järjestyneet valtioksi, kuten kreikkalaiset ja roomalaiset. Kumminkin sukulaisuussiteet ja taistelu yhteisiä vihollisia vastaan yhdistivät ihmisiä toisiinsa. Perheet, jotka polveutuivat samasta kantaisästä, muodostivat suvun. Saman suvun jäsenet pysyttelivät lapsineen samoilla asuinpaikoilla, viljelivät yhdessä maata ja yhdessä taistelivat vihollista vastaan. Jos joku suvun jäsen surmattiin, oli suvun velvollisuus kostaa hänen kuolemansa. Sitä sanotaan verikostoksi.
Kuva 137. Germaanikylä.
Suvut liittyivät vähitellen yhteisen päällikön johdossa heimoiksi. Vuoden 200 tienoilla useat heimot yhtyivät liittokunniksi. Niinpä muodostuivat eri liittokunniksi nykyisessä Hollannissa asuvat frankit, Pohjanmeren etelärannalla majailevat saksit sekä Itämeren ja Tonavan alajuoksun välillä asustavat gootit, joista idempänä asuvia sanottiin itägooteiksi, lännempänä asuvia länsigooteiksi.