□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin pohjoispuolella. Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava miesten kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli luvannut toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan hänen osalleen. Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa. Toiset suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta saaman kuin mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät. Mutta kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.
Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi, että sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi sillä miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta nurista kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen kotiinsa.
● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti keskisen Reinin varrella asuvat alemannit, jolloin hän kastatti itsensä kristinuskoon. Hän oli useita vuosia ollut naimisissa kristityn burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia Jeesuksen elämästä ja kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli. Kun hän sitten eräässä taistelussa oli joutumaisillaan tappiolle, hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa, luvaten ruveta häntä palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni kääntyi — niin kerrotaan — frankit voittivat, ja Klodovig sekä joukko frankkilaisia kastatti itsensä.
□ Reimsin [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa. Kadut olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle, joka myös oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet avattiin ja frankit tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista lähtevän hyvän tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin ilmaa. Ilmi ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui hänen rinnallaan: »Pyhä isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta olette minulle kertonut?» »Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka sinne viepi.» Kun kuningas oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin hänet kastemaljassa, voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin ristinmerkillä. Ja piispa lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita sitä, jota ennen olet vainonnut, ja vainoa sitä, jota ennen olet kunnioittanut!» Sitten kastettiin Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä tuhatta frankkilaista. Taru kertoo, että kastetta toimitettaessa kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla Klodovig voideltiin, ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen kruunattiin kaikki frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat Reimsissä ja voideltiin pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät liljakoristeista lippua. Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko tunkeutui syvemmälle frankkien mieliin.
● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia, mutta frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään, että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän valloitti Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.
Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian. Samalla Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut kuninkaat, niin että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.
□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen, oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima. Klodovig sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla heille kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli olevan puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä ja veivät heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi kuninkaalle, »tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi? Parempi sinun olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi kuninkaan. Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä olisi sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»
Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita kohtaan. Tours´in [tūr] arkkipiispa Gregō´rius, joka kirjoitti frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti, mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä hänen vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa, sillä hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä Herralle oli otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen majesteetti». Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.
Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta. Hän kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.