Kuva 152. Pyhäinjäännössäiliö.
● 3) Gregorius opetti, että herranehtoollisen nautitseminen on uhri, se on Kristuksen kärsimisen veretöntä uudistamista. »Joka kerran kun uhraamme Kristukselle hänen kärsimisensä uhria, toistamme me hänen kärsimistään omien syntiemme päästöksi.» Mutta pyhän sakramentin nauttimiseen tulee liittyä hyviä töitä, ihmisten on myös uhrattava Jumalalle maalliset etunsa ja aikeensa sekä sydämensä syntiset taipumukset.
Kuva 153. Suitsutusastia.
Gregoriuksen käsityksen mukaan sielu ihmisen kuoltua joutui kiirastulen vaivaan puhdistuakseen synneistä. Kumminkin saattoivat papit lieventää vainajan tuskia ja lyhentää puhdistusaikaa messuillaan. Tämä oppi tuotti sittemmin kirkolle ja luostareille suunnattomia rikkauksia, varakkaat henkilöt kun eläessään testamenttasivat omaisuutensa kirkolle, jotta papit ja munkit heidän kuoltuaan lukisivat sielumessuja heidän puolestaan.
Oppi pyhimyksistä ja pyhäinjäännösten ihmeitä tekevästä voimasta juurtui tähän aikaan katoliseen kristi-kuntaan. Konstantinopolista palatessaan Gregorius toi mukanaan kallisarvoisina pyhäinjäännöksinä Andreaan ja Luukkaan käsivarret, ja paaviksi tultuaan hän lähetteli ruhtinaallisille henkilöille suuriarvoisimpina lahjoina Kristuksen ristin siruja.
Kuva 154. Pyhäinjäännöslipas.
4) Gregorius harrasti myös innokkaasti lähetystointa. Hänen aikanaan areiolaisuuden valta heikkeni. Langobardit hylkäsivät sen ja jo aikaisemmin oli länsigoottien kuningas Espanjassa omaksunut katolisen opin. Gregorius niin ikään harrasti, niin kuin jo aikaisemmin on mainittu, pakanain käännyttämistä.