Kuva 161. Kaarle Suuren valtaistuin.
Mutta tärkeätä oli myös valvoa, että säädettyjä lakeja noudatettaisiin kaikkialla valtakunnassa. Kun valtakunta oli suuri, se oli hallintoa varten jaettuna piireihin, joissa kuninkaan asettama virkamies hoiti hallintoa. Näitä virkamiehiä sanottiin kreiveiksi. Heidän tehtävänään oli, paitsi yleinen hallinnon hoito, huolenpito kreivikunnassa olevista kuninkaan tiluksista ja verojen kokoaminen. Kreivi oli sitä paitsi tuomioistuimen esimies, ja sodan syttyessä hän toimi kreivikuntansa soturien päällikkönä.
Mutta kreivienkin toimia kuningas vuosittain tarkastutti erityisillä lähettiläskreiveillä. Se olikin tarpeen, sillä usein kreivit harjoittivat laittomuutta kiskomalla liiallisia veroja sekä käyttäytymällä väkivaltaisesti. Tästä kansa sai valittaa lähettiläskreiville, jotka kuninkaan nimissä ryhtyivät asiaa tutkimaan ja korjaamaan.
□ Kapitulaarit. Kaarle Suuren antamia lakeja ja asetuksia sanotaan kapitulaareiksi. Niitä on toista tuhatta, ja ne koskevat mitä erilaisimpia asioita. Milloin hän niissä vastustaa ylimystön paisuvaa valtaa turvaten pikkutilojen omistajia heidän oikeuksissaan, milloin kieltää kerjäämisen, milloin määrää kaupassa käytettävät mitat ja painot, milloin säätää ankaria rangaistuksia varkaudesta. Otamme tähän osan sitä kapitulaaria, joka v. 785 annettiin saksilaisten noudatettavaksi.
»Ensiksi päätettiin, että Kristuksen kirkkojen, jotka Saksiin on rakennettu ja Jumalalle pyhitetty, ei tule olla vähemmän kunnioitettuja, vaan enemmän ja korkeammasti kuin epäjumalain temppelien.
Jos ken pakenee kirkkoon turvaa etsien, niin älköön kukaan häntä väkivalloin ajako sieltä ulos, vaan hän olkoon rauhassa, kunnes tuomioistuin on hänet langettanut; ja Jumalan kunniaksi ja kirkon pyhäin kunnioittamiseksi lahjoitettakoon hänelle henki ja jäsenet. Mutta hän sovittakoon rikoksensa, siinä määrin kuin hänen voimassaan on ja tuomioistuin hänelle määrää, ja sitten hänet tuotakoon kuninkaan eteen, ja hän lähettäköön hänet sinne, minne armossaan suvaitsee.
Jos ken tunkeutuu kirkkoon väkivaltaisesti ja sieltä jotakin ryöstää tai varastaa taikka sytyttää kirkon tuleen, niin kuolkoon kuolemalla.
Jos ken halveksien kristinuskoa on pitämättä pyhää 40 päivän paastoa ja syö lihaa, niin kuolkoon kuolemalla. Kumminkin tutkikoon pappi, onko kukaties hätä saattanut hänet lihaa syömään.
Jos ken tappaa piispan tai papin, niin häntä tuomittakoon kuolemaan.
Jos ken pakanalliseen tapaan polttaa vainajan ruumiin tulella, niin hänet rangaistakoon kuolemalla.