Jos ken surmaa isäntänsä tai emäntänsä, niin häntä rangaistakoon samoin.»
● Kaarlen toimet henkisen sivistyksen hyväksi. Ennen on mainittu, kuinka alhaisella kannalla henkinen sivistys kansainvaellusten aikakaudella oli frankkien valtakunnassa samoin kuin muissakin entisen Länsi-Rooman maissa. Kaarle Suuri teki voitavansa saadakseen parannusta aikaan. Hänen oma opillinen sivistyksensä samoin kuin muidenkin sen ajan ruhtinaiden ja ylimysten oli puutteellinen, mutta hänessä asui elävä sivistysharrastus. Ikämiehenä hän harjoitteli uutterasti kirjoitustaitoa, ja vielä vanhoilla päivillä hän hallitustointensa lomassa opiskeli latinan ja kreikan kieltä. Hän suosi kirkkoa ja papistoa, sillä papit ja munkit olivat hänen auttajiaan henkisen sivistyksen levittämisessä. Hoviinsa Kaarle keräsi aikansa oppineimmat miehet. Kuuluisimmat heistä olivat frankkilainen Einhard, joka kirjoitti Kaarlen elämäkerran latinan kielellä, sekä oppinut anglosaksilainen munkki Alkuin, joka kirjoitti sarjan oivallisia oppikirjoja sekä järjesti koulut Kaarlen valtakunnassa. Hän pani uuteen kuntoon hovissa olevan koulun ja hänen johdollaan perustettiin kaikkiin suurempiin kaupunkeihin ylempiä ja alempia kouluja. Luostarien yhteydessä toimivat luostarikoulut ja tuomiokirkkojen yhteydessä katedraali- eli tuomiokoulut. Niihin valmistettiin pääsymahdollisuus köyhänkin kansan lapsille. Opetusta saivat etupäässä papeiksi aikovat, mutta ns. »ulkokouluun» otettiin oppilaiksi muitakin.
Kuva 162. Syntiinlankeemus. Kuva Alkuinin raamatusta.
Aluksi opetettiin oppilaille luku- ja kirjoitustaito, hiukan laulua, luvunlaskua sekä latinan kielen alkeet. Pitemmälle menevässä opetuksessa pantiin oppimääräksi Rooman valtakunnan julkisten koulujen oppisuunnitelmasta lainatut seitsemän vapaata taidetta. Ne jakautuivat kahteen ryhmään. Ensimmäiseen, kolmi-oppiin (trĭ´vium), kuuluivat grammatiikka, retoriikka ja dialektiikka (väittelytaito); toiseen, nelioppiin (quadrĭ´vium), aritmetiikka, astronomia, musiikki ja geometria. Nämä opinnot suorittanut katsottiin kypsyneeksi syventymään pyhiin kirjoihin. — Kaarle tahtoi tehdä jokaisesta pappilasta koulun; ajattelipa hän koulupakolla toteuttaa yleisen kansanopetuksenkin. Tämä supistui kumminkin pääasiassa siihen, että papit velvoitettiin joka sunnuntai- ja juhlapäivä saarnaamaan kirkossa ja kansan käskettiin käydä ahkerasti jumalanpalveluksessa.
□ Kaarle valvoi henkilökohtaisesti koulujen toimintaa, käyden tilaisuuden tarjoutuessa niitä tarkastamassa. Edellä mainittu St Gallenin munkki kertoo eräästä Kaarlen koulussa käynnistä seuraavaa:
»Kun voittoisa Kaarle pitkän poissaolon jälkeen saapui Galliaan, hän kutsui luokseen pojat, jotka oli uskonut irlantilaiselle munkille ja käski heitä näyttämään kirjeitään ja vihkojaan. Käskyä noudattaen köyhemmät ja alempisäätyiset pojat toivat vihkonsa, jotka olivat yli kaiken odotuksen viisauden mausteilla makeoituja, mutta ylhäiset näyttivät tyhjää ja vallan arvotonta tavaraa. Mutta Kaarle, joka oli erittäin viisas keisari, teki ikuisen tuomarin tavoin: hän erotti hyvät työntekijät eroon, pani ne oikealle puolelleen ja lausui heille näin: »Kiitän teitä, poikani, hartaasti siitä, että voimainne mukaan olette koettaneet täyttää käskyni, joka tarkoittaa parastanne. Pyrkikää nyt täyttämään, mitä teiltä vielä puuttuu, niin minä olen antava teille ihania hiippakuntia ja luostareita ja olen aina pitävä teitä suuressa arvossa!» Tämän jälkeen hän kääntyi ankarana vasemmalla puolellansa oleviin, vavahdutti heidän omiatuntojaan leimuavin silmäyksin ja singahdutti heille pelottavan pilkallisesti, pikemmin jyristen kuin puhuen, seuraavat sanat: »Te ylhäissäätyiset, te ruhtinaiden pojat, te hienosteleva, korea väki, jotka luotatte ylhäiseen sukuperäänne ja rikkauksiinne, unohtaen minun määräykseni ja oman kunnianne, olette laiminlyöneet tieteet ja kuluttaneet aikanne ylellisyydessä, pelissä, laiskuudessa ja tyhjäntoimituksessa». Ja tämän sanottuaan hän kohotti ylvään päänsä ja voittamattoman nyrkkinsä kohti korkeutta ja ärjäisi ukkosen tavoin: »Taivaan nimessä! Minä en välitä teidän aatelisesta suvustanne ja kauniista ulkomuodostanne, olkoonpa että muut teitä ihaillen katselevat. Ja siitä saatte olla varmat: ellette nopeasti ahkeroiden korjaa, mitä olette tähän asti laiminlyöneet, niin Kaarlelta teillä ei ole mitään hyvää odotettavana.»
● Kaarle suosi myös runoutta ja kuvaamataiteita. Hänen toimestaan ruvettiin kokoamaan vanhoja sankarirunoja, ja etenkin Kaarlen lempikaupunkiin Aacheniin rakennettiin komeita kirkkoja ja palatseja. Kuuluisaksi on tullut bysanttilaiseen tyyliin rakennettu kupolikattoinen Aachenin tuomiokirkko, joka on säilynyt meidän aikaamme asti.
□ Kaarle Suuren elintavat. Kaarle oli kookas ja muodoltaan ryhdikäs. Toimissaan hän oli nopea ja tarmokas, mutta samalla luonteeltaan kiivas. Einhard kertoo Kaarle Suuren elintavoista mm. seuraavaa:
»Kaarle harjoitti alinomaa ratsastusta ja metsästystä, niin kuin hänen kansansa tapa oli; sillä ei ole helppo löytää toista kansaa, joka näissä taidoissa pystyisi kilpailemaan frankkien kanssa. Hän oli myös ahkera uimaan ja oli siinäkin niin taitava, ettei kukaan häntä voittanut.