Kaarle pukeutui frankkilaiseen tapaan. Hänellä oli liinainen paita ja liinaiset alushousut ja niiden päällä silkkireunainen nuttu sekä housut. Sääriä peittivät siteet ja jalassa hänellä oli kengät. Talvella riippui hartioilta saukon- tai majavannahkainen turkki. Lisäksi oli hänellä sininen vaippa sekä sivullaan aina miekka, jonka kahva ja kannike olivat kullasta ja hopeasta. Juhlatiloissa tai ottaessaan vastaan vieraiden kansain lähettiläitä hän vyötti vyölleen jalokivillä koristetun miekan. Ulkolaisia vaatteita hän ei halunnut, olivatpa ne kuinka kauniita hyvänsä. Vain Roomassa hän pukeutui kerran paavi Hadrianuksen pyynnöstä ja toisen kerran paavi Leon pyynnöstä pitkään tunikaan, keisarivaippaan ja roomalaisiin jalkineisiin. Juhlatiloissa hänellä oli kullalla kirjailtu puku, jalokivillä koristetut kengät ja kultasoljella sidottu vaippa, päässä jalokivillä koristettu kultainen otsaripa. Muina päivinä hänen pukunsa ei suuresti eronnut tavallisesta kansanpuvusta.
Ruoassa ja juomassa Kaarle noudatti kohtuutta, juomassa vieläkin suurempaa, sillä hän inhosi juoppoutta, lankesipa siihen kuka tahansa, puhumattakaan itsestään tai omaisistaan. Ruoassa hän ei voinut olla yhtä pidättyväinen, vaan valitti usein, että paastoaminen oli haitaksi hänen terveydelleen. Harvoin hän piti pitoja, vain joskus juhlain yhteydessä ja silloin suurelle seuralle. Jokapäiväiseen ateriaan kuului paitsi paistia neljä ruokalajia. Aterian aikana hän kuunteli mielellään musiikkia taikka hän luetti ääneen. Luettiin muinaisaikaisista tapahtumista ja sankareista taikka Augustinuksen kirjaa »Jumalan valtakunnasta». Päivällisen jälkeen hän riisuutui ja nukkui pari kolme tuntia. Öisin hän heräsi usein, jopa nousikin. Pukeutuessaan hän otti vastaan ystäviään, ratkaisipa usein tärkeitä riita-asioitakin.»
KAROLINKISEN VALTAKUNNAN HAJOAMINEN.
● Ludvig Hurskas (814–840). Kaarle Suuri oli muodostanut laajan valtakunnan ja luonut siihen sisäisen rauhan ja järjestyksen alamaistensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Pysyväiseksi hän ei kumminkaan saanut luomaansa valtiojärjestystä, sillä kohta hänen kuoltuaan hajanaisuus ja turvattomuus pääsivät vallalle länsimaissa. Tuon laajan valtakunnan jatkuva koossapitäminen ei ollutkaan helppo tehtävä. Siihenhän kuului monta kansaa, joilla oli eri kieli sekä erilaiset tavat ja laitokset. Kukin kansa tahtoi saada oman kuninkaan, jokainen prinssi oman valtakunnan, ja suuret maanomistajat ja ylhäiset virkamiehet, haluttomina tottelemaan ketään, pyrkivät itsenäisiksi.
Kuva 163. Ludvig Hurskas.
Kaarle Suuren kuoltua hänen ainoa elossa oleva poikansa Ludvig peri valtakunnan. Hän oli hyväntahtoinen, hurskas ja tavoiltaan puhdas, jonka takia hän on saanutkin historiassa nimen Hurskas. Mutta hän oli samalla tarmoton ja heikko. Paavi laski keisarinkruunun hänen päähänsä niin kuin aiemmin hänen isänsä päähän, selittäen samalla sen lahjaksi, jonka kirkko antoi hallitsijalle saamiensa vapauksien ja oikeuksien hyvitykseksi.
Poikainsa kanssa Ludvig oli alituiseen riidassa. Kahdesti he erottivat hänet valtaistuimeltakin, mutta paavin ja piispain avulla hänen onnistui saada valtansa takaisin.
● Verdunin sovinto v. 843. Isän kuoltua veljekset riitaantuivat keskenään. Nuoremmat veljet, Kaarle Kaljupää ja Ludvig Saksalainen, vaativat valtakuntaa jaettavaksi, mutta vanhin veli, Lothar, koetti pakottaa molempia toisia tunnustamaan hänet yliherrakseen. Seurauksena oli sota, jossa nuoremmat veljet voittivat. Sen päätyttyä tehtiin v. 843 Verdunin [verdö̃´] sovinto. Valtakunta jaettiin kolmeen osaan. Lothar sai Italian sekä kapean maakaistaleen Reinin länsipuolelta, Kaarle siitä länteen olevat maat eli Länsi-Frankin, Ludvig taas Reinin itäpuolella olevat maat eli Itä-Frankin. Länsi-Frankista muodostui sitten Ranska, jossa kelttiläiset, roomalaiset ja germaanit vuosisatain vieriessä sulautuivat ranskan kieltä puhuvaksi Ranskan kansaksi. Itä-Frankista muodostui Saksa, jossa asui puhdasta germaanista väestöä. Sen puhumaa kieltä sanotaan saksan kieleksi. Lotharin valtakunta hajaantui pian vielä kolmeen osaan: Italiaan, jossa entinen latinan kieli kehittyi italian kieleksi, Lothringeniin ja Burgundiin. Nämäkin jakautuivat vielä useihin pikku valtioihin.