Kuva 165. Viikinkilaiva.
□ Sadut kertovat, että Ruotsissa lopetti heimokuninkuuden jo 7:nnellä vuosisadalla (600-luvulla) Upsalan kuningas Ingjald. Hän piti pidot isänsä kuoleman johdosta ja kutsui niihin muut heimokuninkaat. Oli tapana, että poika, ennen kuin astui isänsä istuimelle, juoma-astia kädessä juhlallisesti lupasi suorittaa jonkin sankarityön ja vasta sen jälkeen joi maljansa pohjaan. Ingjald nousi, kohotti juomasarvensa ja vannoi laajentavansa valtakuntansa kahdenkertaiseksi joka ilmansuuntaan taikka sitten panevansa henkensä alttiiksi. Illalla, vieraiden maatessa humaltuneina, hän sytytti tuleen talon, jossa heimokuninkaat nukkuivat; ne, jotka pelastuivat palosta, hän hakkautti kuoliaiksi. Tämän-kaltaisia keinoja käyttäen hänen sanotaan surmauttaneen kaikkiaan 12 pikku kuningasta, »pettäen heidät viekkaasti rauhan ollessa, josta sai nimen Illråde» (»Pahaneuvo»).
Kuva 166. Muinaisskandinavialainen riimukivi kirjoituksineen.
Norjassa yhdistämistyön suoritti kuningas Harald 9:nnen vuosisadan (800-luvun) loppu-puoliskolla. Hänen sanotaan nuorena vannoneen, ettei leikkauttaisi tukkaansa, ennen kuin Norja oli kokonaan hänen hallittavanaan. Hän lähtikin sotaan pikku kuninkaita vastaan, voitti heidät ja taivutti ylhäiset miehet joko hyvällä tai pahalla valtansa alle. V. 872 hän sai voiton viimeisistäkin vastustajistaan. Nyt Norja oli hänen; hän leikkautti tukkansa, joka 10 vuotta oli saanut vapaasti kasvaa, ja sai nimen Harfagri (»Kaunotukka»).
Samoihin aikoihin tapahtui Tanskankin yhdistäminen.
● Viiklnkiretket (800–1000). Näihin aikoihin Skandinavian maat olivat vielä köyhiä, ja maanviljelys oli alkeellisella kannalla. Yhä lisääntyvän väestön oli vaikea saada kotona riittävää elatusta. Silloin monet lähtivät vieraisiin maihin ryöstösaalista etsimään. Tällainen elatuksen hankkiminen myös tyydytti pohjan-miesten, normannien, sotaista luonnetta, ja moni mahtava ylimyskin rupesi mielellään ryöstöretken johtajaksi. Näitä retkiä sanotaan viikinkiretkiksi. Skandinavian kansat tekivät niitä itään, etelään ja länteen melkein lakkaamatta n. vuodesta 800 n. vuoteen 1000.
Ruotsalaiset viikingit kulkivat etupäässä Itämeren ja Suomenlahden takaisiin maihin, Suomen sekä Viron- ja Liivinmaan rannikoille ja kauas nykyisen Venäjän sisäosiin. Matkasivatpa nuo rohkeat seikkailijat Venäjän jokia pitkin Mustalle merelle ja Konstantinopoliin, jopa Kaspianmerelle saakka. Näin he tulivat kosketukseen Itä-Rooman keisarikunnan ja arabialaisten kanssa ja toivat kotimaahansa hedelmiä ja kankaita sekä aseita ja jaloja metalleja. Ruotsin viikingit perustivat myös Ilmajärven rannalle 9:nnellä vuosisadalla Venäjän valtakunnan.
Kuva 167. Normannilaisia sotilaita.