Pannaa ja interdiktiä käyttämällä voimakas paavi pakotti Euroopan ruhtinaat tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan luovuttamaan maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin. Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta, hän aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä voitolle Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle, edellä mainitun Henrikin pojalle Fredrikille, joka niin tuli Saksan keisariksi.
● Fredrik II (1215–1250). Fredrik Barbarossan rinnalla on Fredrik II henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita, mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.
Molempain Sisiliain kuningaskunnasta hän muodosti ensimmäisen uudenaikaisen valtion. 1) Hän hävitti tästä maasta mahtavain lääninherrain vallan kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi. 2) Erilaiset hallitustoimet hän antoi varta vasten valmistuneille virkamiehille. 3) Hän määräsi maksettaviksi säännölliset verot ja 4) piti palveluksessaan palkattua sotajoukkoa.
Kuva 173. Fredrik II:n keisarisinetti.
Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti puuttunut; siellä mahtavat suurvasallit tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.
□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä. Hän kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten ajattelijain teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän keräili harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen ruoansulatusta. Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi opiskelupaikaksi lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien ja aseiden kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset harrastukset sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet munkkien ja pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi, että »paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.
● Taistelu paaveja vastaan. Fredrik II oli aluksi ystävällisissä suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa että Etelä-Italiaa.
Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun paavinistuimelle nousi Innocentius IV ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi, hänen voimansa uupuivat.
□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta: »Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä ovat kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat hänen käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko kruununi vielä tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän pani sen päähänsä ja virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä ovat kruununi tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan vuotava.»