● Tarpeet lisääntyvät. Varhaisempana keskiaikana ihmiset tulivat yleensä toimeen niillä tuotteilla, joita valmistettiin omalla maatilalla tai likeisimmässä ympäristössä. Kauppa eli tavarainvaihto supistui näin ollen sangen vähään. Mutta vähä vähältä ihmisten tarpeet lisääntyivät. Alettiin kaivata moninaisempia ja hienommin valmistettuja tavaroita. Varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan kansat ristiretkien aikana tulivat likeiseen kosketukseen kreikkalaisten ja arabialaisten kanssa ja oppivat tuntemaan heidän korkeammalle kehittyneet sivistysolonsa, heräsi heissä halu saada Idän tuotteita Eurooppaankin sekä pyrkimys valmistaa samantapaisia tuotteita kotimaassa. Näin kauppa ja teollisuus entistä nopeammin alkoivat edistyä.
● Kaupunkien synty. Kaupan ja teollisuuden vilkastuessa kaupungit vaurastuivat. Entiset Rooman vallan aikaiset kaupungit, joita oli säilynyt etenkin Italiassa, kohosivat jälleen kukoistukseen, ja uusia perustettiin Euroopan eri maihin. Niitä syntyi tietenkin sellaisiin paikkoihin, jossa vanhastaan oli käyty kauppaa taikka joista oli helppo matkata vieraille seuduille. Suurten jokien varsille ja meren lahdelmiin kohosivat vauraimmat kaupungit. Samalla oli katsottava, että paikka oli turvallinen, koska ajat edelleen olivat levottomat ja ihmiset väkivaltaisia. Niinpä perustettiin kaupunki monesti jonkun mahtavan lääniylimyksen linnan lähistöön. Usein valittiin myös kaupungille paikka rauhoitetun kirkon tai luostarin likeltä. Tällainen paikka oli edullinen senkin takia, että sinne varsinkin suurina kirkollisina juhla-aikoina, »messuina», kerääntyi joukoittain ihmisiä, jotka ostivat ja myivät tavaroita: juhla-ajat olivat samalla markkina-aikoja.
Kuva 181. Carcassonnen kaupunki Ranskassa.
● Kaupunkien ulkomuoto. Turvallisuuden takia täytyi kaupungit varustaa vahvoilla muureilla ja korkeilla torneilla.
Tästä johtui, että keskiajan kaupungit yleensä olivat alaltaan pieniä ja ahtaita. Ne olivat myös likaisia ja pimeitä. Usein raivosi niissä kulkutauteja. Toisinaan tulipalo hävitti kokonaiset kaupungin-osat, varsinkin niissä kaupungeissa, joissa enimmät rakennukset olivat puusta ja sammutuskeinot huonot.
□ Väkiluku keskiajan kaupungeissa ei ollut suuri. Kölnissä, joka oli Saksan suurin kaupunki, oli keskiajan lopussa 40,000 asukasta. Kumminkin mainitaan Alankomaiden suurten kaupunkien väkiluvun nousseen 100,000:een, ja Pariisin asukasmäärän sanotaan olleen vuoden 1400 paikkeilla 300 000.
Kuva 182. Keskiaikaisia porvaristaloja pohjoissaksalaisessa kaupungissa.
Kun kaikkien asukkaiden tuli asua muurien sisäpuolella, tila kävi ahtaaksi väkiluvun vähänkin lisääntyessä. Sen tähden rakennettiin talot korkeiksi. Italian ja Ranskan kaupungeissa ne olivat tavallisesti kivestä. Seinät olivat valkeiksi maalatut ja katot laakeat, niin että vilpoisina kesäiltoina perheen jäsenet saattoivat siellä joutohetkensä viettää. Saksan ja Pohjoismaiden kaupungeissa oli enimmäkseen puurakennuksia. Ne olivat usein korkeita ja suipot päädyt käännettyinä katuun päin. Ylemmät kerrokset rakennettiin alempia ulommaksi, niin että talojen välitse tuskin sai nähdä taivasta ollenkaan. Kahden vierekkäisen talon asukkaat saattoivat melkein kukottaa kätensä toisilleen. Kullakin varakkaalla porvarilla oli talonsa, ja kun ne rakennettiin ilman ennakolta valmistettua yhteistä suunnitelmaa vain paikan laadun mukaan, niin kadut tulivat ahtaiksi ja mutkaisiksi.