Kuva 26. Nuolenpääkirjoitusta.
Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi, että sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet sekä tieteitä että runoutta.
Kuva 27. Gilgameš.
□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta huomattavaa havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat viisi kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin viik-koihin. Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle: sunnuntai auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille. Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia nimiä. He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin. Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa. Koska aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumalallisia olentoja, luultiin niiden vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen siitä, missä asennossa taivaankappaleet kulloinkin olivat toisiinsa, papit luulivat niistä voivansa ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista tähdistä ennustamista sanotaan astrologiaksi, ja sekin levisi Babyloniasta muihin maihin; harjoitettiinpa astrologiaa vielä parisataa vuotta sitten meilläkin, ja taikauskoiset ihmiset pitävät vieläkin silmällä kuun vaiheita tai muita taivaan ilmiöitä järjestäessään työnsä.
□ Gilgameš-laulu. Babylonialaiset kertoivat ennen eläneen kuuluisan sankarin, nimeltään Gilgameš. Hänestä he sepittivät laulun, jossa kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan. Gilgameš oli suuri ja voimakas kuningas, joka suoritti monta jaloa urotyötä. Hän tappoi muun muassa jumalien setrilehdosta hirviön ja uskalsi kapinoida itse jumaliakin vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan oli hänen matkansa lännen maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja urhoollinen Endiku kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa ja päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei tiennyt, miten hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän lähti tiedustelemaan Utnapištim-nimiseltä kantaisältään, miten tämä aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen, jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta hän asui kaukana lännen maissa.
Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat monet vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja ajoittain vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim hänet ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten hänen itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:
»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen. He sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki, rakenna nopeasti arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi! Ota laivaasi kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin siihen perheineni. Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen valloilleen. Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi, suuret laivat särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin ja itkivät. Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä sade lakkasi, ja meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois, mutta palasi takaisin, sillä se ei löytänyt istumasijaa. Samoin teki pääskynen. Silloin päästin korpin vapaaksi. Se lensi pois, huomasi vesijättömaan, viipyi, nokki maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt astuin ulos arkista. Jumalat saapuivat luokseni, tekivät minut kaltaiseksensa ja panivat minut asumaan kauas läntisiin maihin.»
Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan yhden keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää ja seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana uneen, mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä. Tyhjin toimin oli hänen palattava omaan maahansa.
Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi hänessä halu oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan Manalassa viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala avasi maan pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan vainajien elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti, oleskelivat vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa. Mutta ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina ja nääntyneinä pitkin teitä petojen raadeltavina.