Kuva 199. Haukkajahdilla.
Aterioilla syötiin ja juotiin runsaasti. Erittäin haluttuja olivat liharuoat, jotka olivat runsaasti maustettuja. Paaston aikana oli pakko syödä kalaa. Paljon nautittiin olutta ja erilaisia viinejä varsinkin juhla-aterioilla. Silloin monet humaltuivat ja rupesivat meluamaan, syntyipä tappeluitakin. Veitsi ja lusikka olivat käytännössä, mutta haarukan sijasta käytettiin sormia.
Elämä ritarilinnassa oli yleensä yksitoikkoista, varsinkin naisväellä, joka vuodet läpeensä oleskeli kotosalla. Parhaana ajankuluttajana oli ahkera työ talouspuuhissa. Mutta vaihteluakin kaivattiin. Tervetulleita olivat sen vuoksi kiertävät ritarilaulajat, joita Ranskassa sanottiin trubaduureiksi. He lauloivat uljaista ritareista, heidän sankariteoistaan ja lemmenseikkailuistaan. Monet näistä laulajista olivat itsekin ritareja. Jollei tällaista huvia ollut tarjolla, pelattiin linnassa šakkia tai dammia taikka lyötiin korttia, jotka ajanvietteet oli arabialaisilta opittu. Hyvin usein lähdettiin metsästysretkille mukana koirat ja kesytetyt haukat, joita oli opetettu lintuja pyydystämään. Suurimmat juhlatilaisuudet olivat häät, joissa juhlallisten vihkiäisten jälkeen seurasi komeat juhla-ateriat, piiritanssit ja seuraleikit.
● Turnajaiset. Suurten juhlatilaisuuksien yhteydessä pantiin usein toimeen aseleikit, joita sanottiin turnajaisiksi ja joita varakkaat suurvasallit tuon tuostakin järjestivät.
□ Kun turnauspäivä oli määrätty, linnanherra lähetti airuensa linnasta linnaan kutsumaan vieraita juhlaan. Samalla alettiin laittaa turnauskenttää tarpeelliseen kuntoon. Jokin soikea kenttä linnan lähistössä ympäröitiin aitauksella. Toiselle sivustalle rakennettiin katsojalava telttakattoineen, kukkaseppeleineen ja mattoineen. Siihen asettuivat jalosukuiset naiset upeissa puvuissaan sekä arvokkaimmat ritarit; keskellä seisoi linnanherra itse turnausta katselemassa. Vastaisella puolella, loitommalla tungeksi rahvas katseluhaluisin joukoin.
Kuva 200. Turnajaiset 13:nnella vuosisadalla.
Turnauspäivänä on linnassa eloa ja liikettä. Aseenkantajiensa auttamina ritarit pukevat ylleen varustuksensa. He ovat kiireestä kantapäähän raudan peitossa, kasvojakin suojelee kypärän silmikko, joten heidät tunnetaan vain kilpeen maalatusta vaakunasta. Hevosenkin pää sekä rinta ovat raudan peittämiä; koristettu satulaloimi liehuu taakse yli selän.
Parittain ratsastavat turnaajat aitauksen sisään ja tekevät kierroksen kentän ympäri kohteliaasti tervehtien katselijoita. Ensin nuoret ritarit koettelevat voimiaan kaksinottelussa. Peitsi tanassa he ratsastavat täyttä laukkaa toisiaan vastaan, yrittäen työntää vastustajansa satulasta. Toiselta taistelijalta katkeaa peitsi, ja hän kaatuu taaksepäin; aseenkantajat ja ritarit rientävät hätään. Sillä välin toinen sukkelasti kääntää pystyyn kavahtaneen ratsunsa, ylpeänä suosion huudoista. Pian toinen pari karkaa samalla lailla vastakkain. Ratsujen loimet liehuvat, kypärätöyhdöt heiluvat, ja pari seuraa paria, kunnes airuet ilmoittavat leikin loppuneen ja yhteisottelun alkavan. Silloin kaikki ritarit järjestyvät kahteen joukkoon ja iskevät täyttä laukkaa yhteen, vaskirumpujen, säkkipillien ja torvien soidessa. Peitset taittuvat, kilvet kalahtavat yhteen, ratsut hirnuvat taisteluinnosta, ja meteliin hukkuvat haavoittuneiden tai hevostensa selästä kaatuneiden huudot. Kilpailua jatketaan, kunnes toiselta puolueelta niin monta ritaria on voitettu, että sen on pakko lakata taistelemasta. Airuet ja soittajat antavat silloin merkin, että turnaus on päättynyt siksi päiväksi, mutta sitä voidaan jatkaa seuraavina.