Viimeiseksi tapahtuu palkinnon jako. Katselijain huutaessa suosiotaan voittajat ratsastavat lavan eteen, missä ritarinaiset istuvat. Sen naisen eteen, jonka värejä voittaja kantaa, hän laskee peitsensä, ja tämä saa ojentaa palkinnon ritarilleen. Voittajat saatetaan sitten linnan ritarisaliin, jossa turnajaiset päättyvät loistavaan juhlaan.
TALONPOJAT.
Kuva 201. Keskiajan neljä säätyä toimissaan.
● Maanomistus. Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa ja Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta suurimmassa osassa Eurooppaa talonpojat elivät maaorjuudessa. Aateliset tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan osaa omistamaansa maata, ns. päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain viljeltäväksi, jotka suorittivat siitä veroa luonnontuotteina ja päivätöinä. Varsinkin päivätyöt päätilan viljelmillä olivat rasittavia ja niitä vaadittiin runsaammin kiireellisinä työaikoina, kylvön ja elonkorjuun tapahtuessa, jolloin talonpojan työvoimia olisi kipeimmin tarvittu omilla pelloilla.
Kuva 202. Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.
Dürerin puupiirros.
Ristiretkien aikana talonpoikien tila kävi yleensä paremmaksi. Kun raha tuli yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat mielellään ottivat veron rahana, jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa monet talonpojat ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus kokonaan lakkasi.
Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa jatkua. Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä sotilassäätynä, kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin käyttämään. Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen, hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa talonpoikaiskapinoita, mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.
