Kuva 203. Ritari talonpoikien ahdistamana.
● Yhteisviljelys. Metsä-ja laidunmaat olivat kylän yhteisiä, mutta peltomaa oli jaettu talojen kesken. Kumminkaan talon pellot eivät olleet yhtenä palstana, vaan monessa eri paikassa, sarka siellä, toinen täällä, toisten talojen peltopalstojen välissä. Niiden viljeleminen oli sen vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa kanssa työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti toimia.
Kuva 204. Maalaistöitä.
● Viljelystavat. Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut sanottavaa edistystä. Kolmijakoisviljelys oli vallitsevana läpi koko keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona. Kaskenviljelystäkin harjoitettiin vielä monin paikoin Eurooppaa. Maanmuokkaaminen oli yleensä kehnoa. Aura oli kömpelötekoinen ja niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia sitä vetämässä. Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato oli vähäinen, ja sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli kato. Kun viljan kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa, uhkasi talonpoikaa nälkäkuolema.
Karjanhoito oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja alavilla niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin paljon sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä — arvioitiinpa metsän arvo sen mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa. Alankomaissa ja Englannissa oli suuria lammaslaumoja. Härkä oli tavallisempi vetojuhta kuin hevonen, jota käytettiin etupäässä matkoilla sekä sotaratsuna.
Kuva 205 ja 206. Englantilaista talonpoikaisväestöä.
● Elintavat. Kaikissa maissa oli talonpoikain asunto sangen yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen kuului iso tupa ja jokin pienempi huone. Toisin paikoin eläimet olivat saman katon alla kuin ihmiset, mutta toisin paikoin karja-huoneet rakennettiin erikseen. Ikkunoita ei ollut, vaan näiden sijasta neliskulmaisia aukkoja, jotka yöksi suljettiin luukuilla.