Kuva 219. Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.
Romaanista tyyliä.
Kuva 220. Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.
● Kuvanveisto ja maalaus. Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi kuvanveistokin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen vähänkin huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti kuvapatsailla ja korkokuvilla. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet yksinomaan raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla ja ammateilla on niissä edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa koristavat eläinkuvat ovat harvinaisen luontevia.
Maalaustaidekin oli edelleen, kuten aikaisemminkin keskiajalla, kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa. Goottilaisella ajalla tuli lasimaalaus kirkkojen ikkunoissa tärkeäksi; alttaritauluja niin ikään maalattiin. Maalaustaiteen kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten van Eyck [fane´ik] veljesten vuoden 1400 vaiheilla maalaama Gentin alttari.
Kuva 221. Westminster Abbey sisältä.
Vielä keskiajan puolivälissä oli piirustustaito varsin alkeellisella kannalla. Maalaustaidetta harjoittavat munkit yrittivät vain piirtää kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden aikaansaamista niinkään tärkeänä.
Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä pään yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä oli kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään; hän ei siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta kauempana se on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat esineet suuremmiksi kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä piti edellisiä tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata kuningasta hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti kuninkaan kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta kertaa suuremmaksi kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas kuvattiin aivan kääpiöiksi (katso esim. kuvaa 229!). Tavallista oli myös, että ratsastaja oli kahta kertaa suurempi kuin hevonen, jonka selässä hän istui (katso kuvia 146 ja 164!). Härät, jotka vetivät auraa, saattoivat olla ajajaan verrattuina kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin laivamatkaa, piirrettiin ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden henkilön päät, jotka kurottautuivat yli laidan, olivat yhteensä saman kokoiset kuin koko laiva (katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman suuruinen kuin kokonainen linnantorni (katso kuvaa 234!).