Kuva 222. Kyntävä talonpoika.
Kuva 223. Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)
Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin melkoisesti kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava taideluoma. Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se käsittää kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä näkyy keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella puolellaan on neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian vieressä on joukko laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen pyhä Cecilia soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä ovat Aatamia ja Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä Kristuksen uhrikuolema; Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi. Tämän kuvan toisella puolen on kaksi ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella kaksi ryhmää erakoita.
VI. Katolisen kirkon rappeutumisen aika.
KUNINKAAN VALLAN KASVAMINEN RANSKASSA.
● Ranskan läänit. Kun karolinkien hallitsijasuku sammui Ranskassa v. 987, nousi valtaistuimelle Capetinkien suku (987–1328), joka sai nimensä suvun ensimmäisestä kuninkaasta Huugo Capet´sta [kape´]. Kuninkaan valta oli Ranskassakin vähäinen. Maa oli jakautuneena moniin isompiin ja pienempiin lääneihin, joiden haltijat vähän välittivät kuninkaasta. Hänen valtansa rajoittui aluksi melkein yksinomaan Pariisin ympärillä olevaan Francian eli Isle de Francen [īldəfrā´s] kreivikuntaan, jonka capetingit omistivat. Kun Huugo Capet kysyi eräältä Etelä-Ranskan vasallilta: »Kuka sinut on tehnyt kreiviksi?», tämä vastasi kysymällä: »Kuka sinut on tehnyt kuninkaaksi?» Ranskan mahtavimmat lääninherrat olivat Normandian, Aquitanian ja Burgundin herttuat sekä Flanderin, Champagnen [šāpa´nj] ja Toulousen [tulū´z] kreivit.
Ranskan suurvasallien valta kasvoi senkin johdosta, että Normandian herttua kohosi Englannin kuninkaaksi, josta kohta tarkemmin kerrotaan. Ranskalaissukuisilla Englannin kuninkailla oli yhteen aikaan kaksi kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa lääninä, joten vasalli oli tuntuvasti lääninherraansa mahtavampi.
● Läänejä palautetaan. Vähä vähältä kuninkaitten valta kuitenkin kasvoi. Capetinkikuninkaat ottivat välittömästi hallintoonsa ne läänit, joista vasallisuku sammui; niitä ei läänitetty uudelleen, kuten Saksassa. Mutta tilaisuuden tarjoutuessa kuninkaat turvautuivat väkivaltaankin vasallien kukistamiseksi. Niin teki Filip II August (1180–1223). Hän oli päättänyt kukistaa Englannin kuninkaiden vallan Ranskassa. Kauan hän kumminkin turhaan taisteli heitä vastaan. Mutta Juhana Maattoman ollessa Englannin kuninkaana Filip II August pääsi tarkoitustensa perille. Kun Juhana surmautti vanhemman veljensä pojan, jolla oli parempi oikeus kruunuun kuin hänellä, hänet tuomittiin menettäneeksi maansa. Jonkin ajan kuluttua Juhana yritti asevoimin saada takaisin menetetyt läänit, ja häntä auttoivat useat Pohjois-Ranskan vasallit. Mutta Filip II August voitti heidät Bouvines´in [buvi´n] taistelussa. Täten Englannin kuninkaat olivat menettäneet melkein kaikki ranskalaiset maansa, ja Pohjois-Ranskan vasallien mahtavuus oli murrettu. Pian sen jälkeen Filip II August pakotti Etelä-Ranskankin vasallit kuuliaisuuteen.