● Uuden Babylonian valtakunta. Assyyriankaan mahtavuus ei kestänyt kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen eli n. v. 600 eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle toinen suuruuden aika. Kuningas Nebukadnesar (bab. Nabū-kudurru-usur) laski valtansa alle koko läntisen puoliskon Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän kaunisti Babylonin kaupunkia lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.
Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi kuin Assyyria. Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.
□ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden Babylonian hallitsija Nebukadnesar laski sen valtansa alle. Sitten Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia Babylonia, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki. Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi tiilistä rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100 metrin korkuinen. Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta. »Itse kaupunki», Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia rakennuksia, ja sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia on rakennettu Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka on neliön muotoinen ja kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä temppeliä on neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä on toinen kapeampi torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan torniin saakka. Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja nämä kiertävät kaikkien tornien ympäri.»
Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia. Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin egyptiläiset, mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan esittäneet solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä. (Katso kuvia 27 ja 28!)
LÄNSISEEMILÄISET KANSAT.
● Arabiasta tulleet seemiläiset eivät ottaneet haltuunsa ainoastaan kaksoisjokien maata, vaan he valloittivat myös lännempää Syyrian eli Välimeren rannikkoalueen. Täällä he hajaantuivat moneksi kansaksi ja perustivat useita pieniä valtioita, joista raamatunhistoriassa on tehty tarkemmin selkoa. Nämä kansat eivät ole tulleet tunnetuiksi sotaisista urotöistä, mutta muutamat niistä ovat saaneet mainetta toisella tavalla.
● Foinikialaiset. Kapealla rantakaistaleella Libanonin ja Välimeren välillä asui kansa, joka hajaantuneena lukuisiin kaupunkivaltioihin oli vailla yhteistä nimeä, kunnes kreikkalaiset myöhemmin rupesivat sanomaan sitä foinikialaisiksi. Maanviljelys ei riittänyt elättämään Foinikian väestöä, koska hedelmällistä rantalaaksoa oli tuiki vähän ja suurin osa maata oli karua vuorenrinnettä. Senpä tähden asukkaat käänsivätkin huomionsa mereen, hakien sieltä elatuksensa. Aluksi he harjoittivat kalastusta rannikolla, mutta pian he oppivat laivoillaan kulkemaan etäisempiin seutuihin ryöstö- ja kaupparetkille.
Foinikian tärkeimmät kauppakaupungit olivat Sīdōn ja Ty̆ros (foin. Sor). Ne olivat kukoistavimmillaan vuoden 1000 tienoissa eKr.
Kauppansa helpottamiseksi foinikialaiset perustivat kauppa-paikkoja eli siirtokuntia kauppateittensä varsille. Etäisin näistä oli Gaddir (nykyinen Cadiz [kadi´þ]) Atlantin meren rannikolla, mutta mahtavin kaikista oli tyroslaisten Afrikan pohjoisrannikolle perustama Karthā´go (foin. Karth-Hadathā eli Uusikaupunki), joka perustettiin n. v. 800 eKr. ja vihdoin paisui emäkaupunkiaan mahtavammaksi.
Foinikialaiset olivat myös taitavia teollisuuden harjoittajia. He valmistivat lasiastioita, ja heidän purppuranväriset kankaansa olivat maailmankuuluja. Lasinvalmistuksen he olivat oppineet Egyptistä ja purppuravärjäyksen Babyloniasta.