On huomattava, että Ranskassa parlamentti oli ylituomioistuin, Englannissa kansaneduskunta.
Henrik III:n poika Edvard I piti voimassa Magna chartan säännökset. Hän kävi sotia Walesia ja Skotlantia vastaan liittäen ensiksi mainitun maan Englannin kuningaskuntaan. Näihin sotiin hän tarvitsi varoja, mutta ne oli pyydettävä parlamentilta. Parlamentti kokoontui sangen usein ja sen toiminta alkoi vakaantua. Parlamentti jakaantui kahteen osastoon: ylähuoneeseen ja alahuoneeseen. Ylähuoneen muodostivat hengelliset ja maalliset ylimykset, joita sanottiin lordeiksi [lōd]. Alempi aatelisto sekä aatelittomat maaseudun ja kaupunkien valitut edustajat taas muodostivat alahuoneen.
Alempana mainitun satavuotisen sodan aikana anglosaksit ja normannit sulautuivat toisiinsa yhdeksi eheäksi Englannin kansaksi. Samoin muodostui englannin kieli siten, että anglosaksien kieleen siirtyi paljon ranskalaisia sanoja.
SATAVUOTINEN SOTA.
● Sodan aihe. 14:nnen vuosisadan keskivaiheilla Englanti ja Ranska joutuivat keskenään sotaan, joka, välillä keskeytyen, kesti toista sataa vuotta (1339–1453). Siinä taisteltiin Ranskan kruunusta.
Kuva 230. Edvard III.
Kun capetinkisuvun vanhin miespuolinen haara sammui 1328, syntyi epätietoisuutta siitä, oliko kruunu menevä Filip IV Kauniin veljenpojalle, Valois´n [valua´] kreiville Filipille, vaiko hänen tyttärenpojalleen, Englannin kuninkaalle Edvard III:lle. Suurvasallit ratkaisivat asian Filipin eduksi. Näin nousi Ranskan valtaistuimelle Valois´n suku (1328–1589), joka siis oli capetinkisuvun sivuhaara.
Kuva 231. Jousi- ja keihäsmies.