● Crécyn taistelu (1346). Edvard III päätti asevoimin anastaa Ranskan kruunun. Hän sai aikeelleen vilkasta kannatusta Englannissa, ja Alankomaiden porvarit, jotka saivat kutomoihinsa villat Englannista, menivät hänen puolelleen. Englannin väkiluku oli tosin Ranskan väkilukua pienempi, mutta Edvardin sotajoukko oli taistelukuntoisempi kuin Ranskan. Aatelisen ratsuväen lisäksi hänellä oli hyvin harjoitettua jalkaväkeä, josta toisilla oli aseina keihäät, toisilla hyvätekoiset jouset. Ja kaiken lisäksi hänellä oli tykkejä, joita nyt ensi kerran mainitaan taistelussa käytetyn. Tärkeintä oli kuitenkin se, että englantilaiset taistelivat säännöllisin joukoin, jotka suorittivat taisteluliikkeet komennuksen mukaan. Tämän taistelutavan he olivat oppineet sotiessaan Walesin ja Skotlannin kelttiläisiä vastaan. Ranskan sotajoukossa taistelivat aateliset ratsumiehet, jotka tosin olivat sotaanharjaantuneita, mutta joilta puuttui tarpeellinen järjestys ja kuri; kukin suoritti kamppailun oman harkintansa mukaan. Jousimiehiäkin oli, mutta ne eivät kyenneet kilpailemaan englantilaisten kanssa nopeudessa ja tarkkuudessa. Niinpä ranskalaiset kärsivät, vaikka heidän joukkonsa oli paljoa lukuisampi, täydellisen tappion Crécyn [kresi´] taistelussa Pohjois-Ranskassa v. 1346.
Kuva 232. Heittokone.
□ Kuningas Filip tahtoi antaa sotamiestensä levätä ennen taistelun alkamista, koska he olivat marssineet aamusta asti sateessa. Mutta voitonvarmoina ranskalaiset ruhtinaat ja ritarit tahtoivat heti taistella. Kuningas suostui ja antoi genovalaisille jousimiehille, jotka olivat hänen palveluksessaan, käskyn hyökätä. Turhaan genovalaiset huusivat, että heidän jousenjänteensä olivat sateesta höltyneet — heidän täytyi rynnätä. Mutta pian he kääntyivät toivottomina pakoon, kun englantilaiset jousimiehet, jotka olivat pitäneet jousensa koteloissa, alkoivat ampua. »Nuo heittiöt», urhoolliset Ranskan ritarit huusivat omista jousimiehistään, »miksi he sulkevat meiltä tien?» »Hakatkaa ne maahan!» kuningas komensi. Ja sillä aikaa kuin ranskalaiset ritarit kävivät turvattomien jousimiesten kimppuun, englantilaiset lakkaamatta ampuivat joukkoon.
Kuva 233. Musta prinssi.
Vihdoin ranskalainen ritarijoukko ratsasti rynnäkölle. Englantilaiset odottivat hyökkäystä tyynesti ja äänettöminä. Edvard oli asettanut joukkonsa mäen rinteelle kolmeen linjaan. Ritarit olivat astuneet maahan ratsujensa selästä ja taistelivat yhdessä jalkamiesten kanssa. Rintaman edustalle oli sijoitettu jousimiehet. Jouset olivat teräksestä ja niin raskaat, että ne oli viritettävä erityisellä vääntimellä. Ampujan vieressä oli sen takia hänen kumppanillaan leveä kilpi molempien suojana. Hyvällä jousella saattoi ampua puhki vahvan ritarivarustuksen. Toista linjaa johti kuninkaan 15-vuotias poika Edvard, jota tumman varustuksensa takia sanottiin mustaksi prinssiksi. Kolmannen linjan ja koko taistelun ylin johto oli kuninkaalla.
Ranskan aatelin kiivaasta hyökkäyksestä englantilaisten jousimiesten rivit särkyivät. Musta prinssi joutui ahdinkoon ja pyysi isältään apua. »Onko poikani pudonnut hevosen selästä?» kuningas kysyi, »ja onko hän haavoittunut tai kuollut?» »Ei», sanantuoja vastasi, »viholliset ovat ylivoimallaan voittamaisillaan hänet.» Kuningas, joka paikaltaan näki, että prinssi hyvin saattoi suoriutua, vastasi: »Sitten hän ei saakaan apua. Olkoon päivän kunnia hänen, niin hän voipi ansaita ritarikannuksensa!» Tämä vastaus kiihotti prinssiä. Niin kuin muuri hänen lujat rivinsä vastustivat Ranskan ritariston hyökkäyksiä. Ja kun englantilaisten kolmaskin linja marssi rinnettä alas, oli heidän voittonsa täydellinen.
● Kansa kapinassa. Crécyn taistelun jälkeen oli useita rauhan vuosia. Euroopassa raivosi silloin hirveä rutto, »musta surma», johon kuoli tuhansittain ihmisiä. Mutta kun ruton aika oli päättynyt, sota alkoi uudelleen. Ranskalaiset olivat nytkin häviöllä, vietiinpä heidän kuninkaansa vankina Englantiin.
Silloin puhkesi Ranskassa kapina. Hallitusta johti kruunun-prinssi, jota sanottiin daufiniksi [dof̃ä´], koska hänellä oli Dauphinén [dofine´] maakunta lääninä. Porvaristo tahtoi supistaa kuninkaan valtaa, ja talonpojat, jotka sodan johdosta olivat paljon kärsineet, liittyivät joukoiksi ja kulkivat ryöstämässä ja polttamassa aatelin linnoja. Mutta kapina kukistettiin, ja olot jäivät entiselleen.