● Jeanne d´Arc. Sota leimahti usean kerran ilmiliekkiin. Voitolla olivat milloin englantilaiset, milloin ranskalaiset. Näin kului ainaisissa levottomuuksissa 80 vuotta. Lopulta Ranskaa kohtasi suuri onnettomuus: kuningas tuli heikkomieliseksi, ja mahtavat suurvasallit jakautuivat kahteen keskenänsä vihamieliseen puolueeseen. Samaan aikaan englantilaiset uudistivat hyökkäyksensä. Kun Kaarle VII, heikkomielisen isänsä kuoltua, v. 1422 nousi valtaistuimelle, oli hänellä hallussaan ainoastaan Loire [luā´r]-joen eteläpuolella oleva osa maata. Mutta englantilaiset tahtoivat valloittaa koko Ranskan ja rupesivat piirittämään Orleans´in [orleã´] kaupunkia. Ranska näytti olevan hukassa, mutta silloin 17-vuotias talonpoikaistyttö Jeanne d´Arc [žanda´rk] tuli maansa pelastajaksi.
□ Kotiseudullaan Champagnessa Jeanne d´Arc oli kuullut kertomuksia vain sodista ja pyhimyksistä. Eräänä päivänä hän oli näkevinään suuren valon, ja ihana olento, jolla oli siivet, virkkoi hänelle: »Vapauta kuningas ja anna hänelle takaisin hänen maansa ja valtakuntansa!» Mutta tyttö vastasi: »Minä olen vain heikko tyttö enkä osaa johtaa aseellisia miehiä». Ääni vastasi taas: »Pyhimykset auttavat sinua». Vuosikausia hän kuuli näitä ääniä kertomatta niistä kenellekään. Vihdoin hän ilmoitti asiasta isälleen. Isä sanoi mieluummin hukuttavansa tyttärensä kuin päästävänsä hänet raakojen sotamiesten joukkoon. Sitten Jeanne kertoi asiasta eräälle upseerille. Tämäkin nuhteli häntä. Mutta tyttö oli itsepäinen. Hän lausui: »Lähden kuninkaan luo, vaikkapa jalkani kuluisivat polvia myöten.»
Ja Jeanne lähti kuninkaan luo. Hän leikkasi lyhyeksi pitkän tukkansa, pukeutui miehen pukuun ja saapui onnellisesti siihen kaupunkiin, jossa kuningas oleskeli. Tuntematta ennakolta kuningasta Jeanne meni suoraan hänen luokseen, vaikka kuningas tavalliseen hovi-miehen pukuun pukeutuneena oli suuressa seurassa. »Jos annat minulle sotaväkeä, niin minä vapautan Orleans´in ja vien sinut kruunattavaksi Reimsiin», tyttö rohkeasti virkkoi kuninkaalle, »sillä Jumalan tahto on, että englantilaiset on karkotettava kotimaahansa ja että Ranska on oleva vapaa». Aluksi moni epäili, olisiko suostuttava tuon merkillisen talonpoikaistytön pyyntöön, mutta hänen älykkäät vastauksensa ja varma esiintymisensä herättivät luottamusta.
Kuva 234. Jeanne d´Arc erään linnan edustalla.
● Ranskalaiset pitivät Jeanne d´Arcia Jumalan lähettämänä pelastajana. Yleinen innostus syntyi. Tehtiin voimakkaita hyökkäyksiä englantilaisia vastaan. Vihollisten voima murtui. Orleans oli pelastettu, ja Jeanne d´Arc sai Orleans´in neitsyen nimen. Sen jälkeen Kaarle VII vietiin Reimsiin kruunattavaksi.
Jeanne d´Arc oli herättänyt ranskalaisissa yleisen isänmaallisen innostuksen ja lujittanut heidän itseluottamustaan. Heillä oli tämän jälkeen parempi menestys taistelussa. Ja kun sota päättyi (1453), ei Englannilla ollut Ranskan alueista jäljellä muuta kuin Calais´n kaupunki.
□ Kun Jeanne d´Arc oli lupauksensa täyttänyt, hän tahtoi mennä kotiinsa. Mutta hänet houkuteltiin vielä jäämään sotajoukkoon. Silloin onni petti hänet. Hän joutui englantilaisten vangiksi. He syyttivät häntä noituudesta ja tuomitsivat hänet noitana elävältä poltettavaksi. Tuomio pantiin täytäntöön Rouen´in [ruã´] torilla v. 1431. Kun liekit jo ympäröivät häntä, vakuutti hän viattomuuttaan: »Äänet puhuivat minulle Jumalan luota, ne äänet eivät ole minua pettäneet.» Ja kun hänen päänsä kuoleman hetkellä vaipui rinnalle, niin hän huudahti: »Jeesus!» Mutta polttorovion ääressä seisoi tuhansia ihmisiä silmät kyynelissä.
SODAN JÄLKEINEN AIKA RANSKASSA JA ENGLANNISSA.
● Kuninkaan valta kasvaa Ranskassa. Pitkällinen sota Englantia vastaan teki välttämättömäksi pitää sotajoukkoja alinomaa aseissa. Näin sai alkunsa vakinainen sotajoukko, joka oli kokonaan kuninkaan komennettavana. Siten kuningas tuli sodankäynnissä riippumattomaksi aatelisherroista. Samaan aikaan tulivat eräät verot, joita aluksi oli myönnetty sotatarkoituksiin, pysyväisiksi. Siten valtiopäiväin merkitys kuninkaan rinnalla väheni.