Siellä Dante näki Homeroksen, siellä Horatiuksen ja Ovidiuksen sekä monta muuta maineikasta henkeä.
Sitten matka jatkui ja tultiin helvetin eri piireihin. Siellä hän näki, miten iäti raivoava myrsky ajoi hillittömään irstailuun vaipuneita vainajia, miten sade, rakeet ja lumi pieksivät ahmatteja jne. Hän näki vilpillisiä virkamiehiä keitettävän piessä ja tyrannien uiskentelevan polttavassa verivirrassa. Raukeina ja horjuen kulkivat teeskentelijät puettuina raskaisiin lyijykaapuihin, jotka ulkoapäin loistivat kullalta. Hehkuvan kuumasta raudasta tehdyissä haudoissa makasivat kerettiläiset, jotka olivat hylänneet kirkon armonvälikappaleet. Heidän joukossaan oli Fredrik II. Ne, jotka olivat harjoittaneet simoniaa, seisoivat päällään maan sisässä; jalat vain pistivät näkyviin, ja niiden päällä paloi ikuinen tuli. Paavi Bonifatius VIII:lle oli sinne paikka valmistettu.
Kuva 254. Dante ja Vergilius kolmannessa helvetin piirissä.
Kuilun pohjalla oli itse saatana, jolla oli kolme päätä. Yhdessä suussa, hirveiden hammasten välissä, oli Juudas, joka petti Jeesuksen, hengellisen vallan perustajan, ja toisissa Brutus ja Cassius, jotka olivat pettäneet Caesarin, keisarinvallan perustajan. Saatanan karvaista ruumista pitkin matkaajat kiipesivät ulos kuilusta. »Tulimme tuosta, jälleen näimme tähdet.»
Matka jatkui sitten ylös kiirastulivuorelle, joka oli maapallon vastaisella puolella ja joka myös oli jaettu eri piireihin. Sen huipulla oli maallinen paratiisi, ihmeen ihana lehto, jossa leppoisat tuulet puhaltelivat. Vihdoin Dante saapuu oppaineen taivaan portille. Mutta siitäpä Vergilius ei voikaan häntä enää eteenpäin opastaa. Siellä tulee Dantea vastaan hänen nuoruuden rakastettunsa Beatrice, joka nyt saattelee häntä taivaasta taivaaseen. Sielläkin hän näkee monta kuu-luisaa henkilöä, kuten Aqvinon Tuomaan, Franciscus Assisilaisen ja Bouillonin Gottfriedin. Ylimmässä taivaassa, häikäisevässä valossa, ovat Neitsyt Maria ja kolmiyhteinen Jumala.
Kuva 255. Petrarca.
● Toinen suuri italialainen runoilija oli Petrarca (k. 1374), mainioitten lyyrillisten rakkausrunojen sepittäjä ja muinaisajan latinankielisen kirjallisuuden tutkija.
Tieteelliset teokset Petrarca kirjoitti latinaksi. Käyttipä hän sitä joskus runoillessaankin. Mutta parhaiten ovat hänen runoilijamaineensa säilyttäneet hänen italiankieliset Sonettinsa Lauralle.