kun Amor taivutti mun ikeesen;
ei päällä maan — en puhu kerskuen —
vois’ mikään kilpailla tuon loisteen kanssa.
Näin Amorin, kun hymys silmin hän
niin sulosti, ett’ yöksi kaikki jääpi
muut näyt tuon rinnalla, min silloin näin.
Näin Amorin ja nuolen terävän,
min vielä polte rintaa kirveltääpi —
mutt’ sentään soisin taas sen näkeväin.
● Italian kolmas suuri kirjailija varhaisemman renessanssin aikana oli Boccaccio [bokka´tšo] (k. 1375). Hänkin oli innokas humanisti, mutta hänen mainioin teoksensa oli Decamerō´ne, sata jutelmaa sisältävä novellikokoelma. Sillä hän laski perustuksen italiankieliselle suorasanaiselle kirjallisuudelle, samoin kuin Dante ja Petrarca runokielelle.