Kuva 41. Foibos Apollon.
Riehuvan taistelun jumala Ă´rēs oli roteva ja voimakas jumala. Mielihyvällä hän heittäytyi taistelun tuoksinaan pukeutuneena kirkkaasti loistavaan vaskihaarniskaan. Voimistaan huolimatta hän aina joutui alakynteen taistellessaan Pallas Athenea vastaan, sillä hän kiivastui aina liiaksi sokeassa taisteluinnossaan.
Kuva 42. Afrodite.
Foibos Apo´llōn oli Zeun rakkain poika. Kirkkaana kevätpäivänä hän syntyi Delos saarella, ja hänestä tuli auringon ja valon ikuisesti nuori jumala. Kohta synnyttyään hän lähti taistelemaan pimeyden ja kylmyyden voimia vastaan kädessään jousi ja selässään viini. Tuottaakseen ihmisille iloa hän opetti heille laulun ja soittotaidon. Itse jumalatkin iloitsivat, kun kuulivat Foibos Apollonin soittavan lyyryänsä Olympoksen juhlissa. Hänen ympärilleen kerääntyivät silloin runottaret eli muusat, jotka hänen säestäessään lauloivat sankarien kuolemattomista uroteoista. Foibos Apollon oli varsinkin poikien ja nuorukaisten jumala, sillä hän rakasti voimakasta ja jaloluontoista nuorisoa ja iloitsi sen reippaista leikeistä ja rohkeasta mielenlaadusta.
Delfoissa oli suuri Foibos Apollonille pyhitetty temppeli. Se oli rakennettu vuorenrotkon ympärille, josta nousi huumaavia höyryjä. Rotkon päälle oli asetettu kolmijalkainen istuin, johon naispappi Pȳthĭ´ā asettui. Höyryjen vaikutuksesta hän menetti tajunsa, ja tässä tilassa hän lausui katkonaisia lauseita. Näistä houreisista sanoista saapuvilla olevat Foibos Apollonin papit rakensivat vastauksen, joka tavallisesti oli hyvinkin kaksimielinen, kuten huomasimme kertomuksessa kuningas Kroisoksesta. Foibos Apollonille oli pyhitetty laakeripuu ja lyyry.
Metsästyksen jumalatar Artemis oli Foibos Apollonin kaksoissisar. Hänen ajateltiin liikkuvan metsässä viitan liepeet kohotettuina polviin ja aran hirvenvasikan juostessa hänen rinnallaan. Hänen ympärillään hyörivät pukinjalkaiset metsänhaltijat satyrit sekä kauniit lehdonhaltijattaret nymfit. Kuten Foibos Apollon oli poikien, siten Artemis oli tyttöjen jumala. Hän oli heille viattoman sulon ja puhtaiden tapojen esikuva. Hänen juhlissaan tytöt lauloivat kauniita lauluja suojelusjumalattarensa kunniaksi.
Aurinkoisena päivänä syntyi meren lumivalkoisesta vaahdosta kauneuden jumalatar Afrodī´tē. Rakkauden voimalla hän hallitsi jumalia ja ihmisiä, jopa metsän eläimiäkin, niin että ne liehakoiden ympäröivät häntä. Häntä palvelivat sulottaret ja lemmenhaltijat. Hänen poikansa E´ros lensi kevyin siivin jumalien ja ihmisten parissa haavoittaen heitä näkymättömillä nuolilla ja herättäen siten rakkautta heidän sydämessään.
Afrodite oli ihastunut erääseen Adō´nis-nimiseen nuorukaiseen. Yhdessä he saloja samoilivat, saalista ajoivat ja ilakoivat, kun vihainen metsäkarju hyökkäsi nuorukaisen kimppuun ja tappoi hänet. Jumalatar oli surusta murtumaisillaan ja lähti synkkään Manalaankin armastaan etsimään. Vihdoin Zeus heltyi. Hän salli nuorukaisen puolen vuotta, kevään ja kesän, viipyä lemmittynsä luona, mutta syys-ja talvikausiksi oli hänen palattava vainajien maille.
