Kun Perseus oli kotimatkalla Medusan pää laukussaan, kohtasi häntä uusi seikkailu. Matkatessaan Aithiopian läpi hän näki ihmeen ihanan neitosen, joka oli kahlehdittuna meren ympäröimään kalliopaateen. Se oli Andromĕ´dā niminen kuninkaantytär. Kuningas oli uhrannut tyttärensä lepyttääkseen kammottavaa merihirviötä, joka hävitteli hänen maataan. Hirviö oli kytkenyt neidon rautakahleilla kallioon ja vartioi itse valppaana vankiaan lohkareen juurella. Perseus päätti vapauttaa Andromedan. Hän aukaisi laukkunsa, otti esiin Medusan pään ja ojensi sitä hirviötä kohti. Tuskin oli hirviö heittänyt silmäyksen taikapäähän, niin se jo jähmettyi liikkumattomaksi kallioksi. Pantuaan pään takaisin laukkuunsa Perseus riensi irroittamaan Andromedan kahleet. Prinsessasta tuli sitten hänen puolisonsa.
Kotiin palattuaan Perseus surukseen havaitsi, että hänen ilkeämielinen kasvattajansa oli kohdellut hänen äitiään Danaeta ylen huonosti ja häpeällisesti. Suuttuneena hän taas turvautui käärmepäähänsä ja muutti käden käänteessä kuninkaan ja koko hänen seurueensa kallionlohkareiksi. Sitten hän lähti äitinsä ja puolisonsa kera omaan syntymämaahansa Argoliiseen, jonka asukkaat tekivät hänet kuninkaakseen.
□ Herakles. Hēraklē´s sankarin äiti oli Perseun ja Andromedan jälkeläinen. Hänen isänsä oli itse Zeus. Poika kasvoi Argoliissa, ja hänestä kehittyi harvinaisen vahva ja urhoollinen nuorukainen. Mieheksi vartuttuaan hän kerran harhaili Argoliin metsissä. Siellä hän joutui tienhaaraan, jonne hän pysähtyi, epäröiden, kummalle suunnalle lähtisi astumaan. Silloin ilmestyi hänen eteensä kaksi jumalatarta. Toinen, joka oli muodoltaan ihana, astui arastelematta nuorukaisen luo ja lupasi hymysuin hänelle iloa ja nautintoja, jos hän seuraisi häntä. »Kuka olet?» kysyi Herakles. »Ystäväni», vastasi jumalatar, »nimeni on Huvitus.» Silloin katsahti Herakles toiseen jumalattareen. Hän ei ollut yhtä kaunis, mutta hänen kasvoistaan säteili rauhallisuus ja ystävällisyys. »Mihin sinä minut viet?» kysyi Herakles. »Minä olen Siveys», tämä vastasi, »jos minua seuraat, joudut työhön ja vaaroihin, mutta lupaan sinulle myös mainetta ja kiitosta jumalien ja ihmisten joukossa.» Tämän kuultuaan Herakles hylkäsi Huvituksen ja lähti seuraamaan Siveyden tietä.
Kuva 50. Herakles.
Herakles tulikin pian huomaamaan, minkälaisiin koetuksiin Siveys hänet kuljetti. Hän joutui erään pahansuovan kuninkaan palvelukseen, jolla oli oikeus määrätä hänelle kaksitoista mahdollisimman vaikeata työtä.
Ensimmäiseksi työkseen Herakles tappoi Nemĕ´ān leijonan, jota eivät mitkään nuolet voineet surmata, ne kun aina kilpistyivät sen paksusta turkista. Sankari lähti petoa etsimään toisessa kädessä jousi ja toisessa jykevä nuija, jonka hän oli valmistanut valtavasta öljypuunrungosta. Nähdessään leijonan Herakles ampui nuolen sen rintaan. Mutta tästä peto vain ärtyi, kyyristyi maahan ja hyökkäsi pitkin loikkauksin vainoojansa kimppuun. Silloin uros iski nuijallaan leijonaa päähän. Hetkeksi tämä kellahti nurin, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä se taas ponnahti pystyyn. Nyt Herakles takaapäin kiersi kätensä sen kaulaan ja kuristi sitä niin voimakkaasti, että se tukehtuneena vaipui maahan. Sitten hän nylki leijonalta taljan, jota hän käytti vaippanaan.
Herakleen toinen urotyö oli Lernan lohikäärmeen tappaminen. Tämä oli satapäinen käärmeen muotoinen hirviö, joka söi suuhunsa kaikki ihmiset ja eläimet, jotka sattuivat sen tielle. Moni oli yrittänyt tappaa petoa, mutta kun siltä hakattiin pää poikki, kasvoi kohta kaksi uutta tilalle. Herakles lähti erään ystävänsä seuraamana taistelemaan petoa vastaan. Kun sankari koukkuisella miekallaan lipsahdutti pään poikki, kärvensi ystävä palavalla puunrungolla haavan sijaa, joten pää ei päässyt kasvamaan uudelleen. Saatuaan pedon tapetuksi Herakles karkaisi nuolensa sen mustissa mujuissa, saadakseen ne ehdottoman kuolettaviksi.
Kuva 51. Herakles ampuu jousellaan.