Kuva 52. Medeia.
□ Tantalos. Tantalos oli rikas ja mahtava kuningas, joka asui Vähässä Aasiassa. Jumalat rakastivat häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä ja antoivat hänelle runsaasti kaikkea maallista hyvää. Kutsuivatpa he hänet luokseen O´lympos vuorelle kultaiseen palatsiinsa ja antoivat hänen syödä heidän pöydässään ja ottaa osaa heidän neuvotteluihinsa.
Tällaista onnea Tantalos ei jaksanut kestää. Hän tuli ylimieliseksi ja piti itseään vihdoin jumalien veroisena. Hän ilmoitti ihmisille jumalien päätökset. Hän varasti jumalien ruokaa ja juomaa, ambrosiaa ja nektaria, ja antoi kuolevaisten maistaa kuolemattomien ravintoa. Röyhkeästi hän kielsi rikoksensa, tehden kerran toisensa jälkeen vääriä valoja. Pälkähtipä hänen päähänsä koetella, olivatko jumalat kaikkitietäviä. Hän teurastutti poikansa ja valmisti hänen jäsenensä jumalille ruoaksi. Mutta silloin jumalat suuttuivat. He kiehauttivat pojan jäsenet uudestaan, mutta päinvastaisessa järjestyksessä, ja herättivät hänet siten eloon.
Tantalosta kohtasi ankara kosto. Zeus syöksi hänet alas Manalaan ukkosen jyristessä ja salamien sinkoillessa. Kun Tantalos tointui huumauksestaan, hän huomasi seisovansa kaulaa myöten vedessä. Hän tunsi polttavaa janoa ja kumartui juodakseen kirkasta vettä. Mutta kuta syvemmälle hän kumartui, sitä enemmän vesi aleni, kunnes se katosi maahan. Kun hän nousi, vesi jälleen kohosi. Hänen takanaan lammikon rannalla kasvoi mitä ihanimpia hedelmäpuita, joiden oksat riippuivat hänen päänsä yli. Viheriäisten lehtien välissä näkyi meheviä omenia ja päärynöitä, kauniita viikunoita ja öljypuunhedelmiä. Kun Tantalos ojensi kätensä poimiakseen virvoittavia hedelmiä, oksat pakenivat hänen ylettyviltään. Tämän lisäksi suuri kallionlohkare alituisesti uhkasi vieriä hänen ylitseen. Täten jumalia uhmaava Tantalos sai osakseen tuskia, joista ei koskaan tullut loppua.
□ Troian sota. Kun Thessalian kuningas piti häitä merenjumalattaren kanssa, oli juhlaan kutsuttu kaikki jumalat, lukuunottamatta eripuraisuuden jumalatarta. Suuttuneena viimeksimainittu heitti ovenraosta hääsalin lattialle omenan, johon oli kirjoitettu: »Kauneimmalle». Heti joutuivat Zeun puoliso Hera, viisauden jumalatar Pallas Athene, ja kauneuden jumalatar Afrodite riitaan omenan omistamisesta. Kun he eivät voineet sopia, he päättivät lykätä asian ratkaisun Pă´ris-nimiselle kauneudestaan kuuluisalle nuorukaiselle, joka oli Troian kuninkaan Priamoksen poika. Tämä paimensi juuri isänsä karjalaumoja, kun jumalattaret saapuivat hänen luokseen. Itsekukin heistä koetti voittaa häntä lupauksilla puolelleen. Hera lupasi hänelle maailman herruuden, Pallas Athene viisauden lahjan ja Afrodite kauneimman naisen. Viimeinen tarjous oli Pariista arvokkain, jonka tähden hän antoi omenan Afroditelle. Palkinnoksi jumalatar johdatti hänet Spartaan, jossa prinssi ryösti kuningas Menĕ´lāoksen puolison, ihanan Helenan, joka oli kaunein kaikista naisista, ja pakeni hänen kanssaan Troiaan.
Helenan ryöstö synnytti ankaraa suuttumusta koko Kreikassa. Kun kuningas Priamos kieltäytyi luovuttamasta Helenaa takaisin hänen miehelleen, kreikkalaiset vannoivat kostavansa ja varustivat suuren sotaretken Troiaan. Retken pääjohtaja oli Menelaoksen veli Agame´mnōn, Mykenen kuningas. Veljekset polveutuivat kuuluisasta Tantalos kuninkaasta ja olivat molemmat tunnettuja rohkeiksi ja uljaiksi sankareiksi. Agamemnon kutsui Kreikan mainioimmat uroot Auli´s-nimiseen satamaan Keski-Kreikkaan. Sinne saapui muun muassa viekas Odysse´us, Ithă´kān kuningas, ja urhoollisuudestaan kuuluisa Akhille´us.
Akhilleus oli Kreikan sankareista mainioin. Hän oli Thessalian kuninkaan ja merenjumalattaren poika. Hänen vielä lapsena ollessaan äiti kärvensi häntä lumotussa tulessa tehdäkseen hänet haavoittumattomaksi. Mutta kesken kaikkea isä tuli huoneeseen. Hän pelästyi ja kiskoi pojan vaimonsa käsistä. Liekit olivat kuitenkin jo tehneet Akhilleun haavoittumattomaksi, paitsi kantapäistä, joista äiti oli pitänyt kiinni.
Kun kaikki sankarit olivat keräytyneet Auliiseen, oli koolla 1,200 laivaa ja 100,000 miestä. Mutta ei päästy lähtemään matkalle, sillä metsästyksen jumalatar Artemis kahlehti kaikki tuulet, niin että vallitsi herkeämätön tyven. Artemis oli näet suutuksissaan Agamemnoniin, joka oli tappanut hänelle pyhitetyn kauriin. Lepytysuhriksi Artemis vaati Agamemnonin tytärtä Ifigĕ´neiaa. Neitonen houkuteltiin kreikkalaisten leiriin; ilmoitettiin näet, että Akhilleus muka tahtoi naida hänet. Jo oli Ifigeneia uhrialttarilla, ja miekka oli kohotettu hänen surmaamisekseen, kun jumalatar vihdoin leppyi. Hän laski sankan sumupilven alttarille, ja kun usva hetken kuluttua hälveni, oli Ifigeneian tilalla lumivalkoinen kauris. Kun se oli uhrattu, nousi suotuisa tuuli, ja retkeläiset lähtivät purjehtimaan yli Aigeian meren.
Troia eli Ilion oli vahvasti varustettu kaupunki Vähän Aasian luoteisrannikolla. Se oli korkean muurin ja mahtavien tornien suojaama. Puolustusta johtivat kuningas Priamos itse ja hänen 50 poikaansa, joista urhoollisin oli He´ktōr, mutta pelkurimaisin Paris. Kreikkalaiset pystyttivät meren rantaan leirin, johon rakensivat puisia majoja. Taistelut suoritettiin kaupungin ja leirin välisellä tasangolla. Päälliköt taistelivat sotavaunuissa, sotilaat jalan. Hyökkäysaseina olivat heittokeihäät, miekat, jouset ja lingot, puolustusaseina kypärät, haarniskat, säärystimet ja kilvet.