Kuva 53. Akhilleus.
Yhdeksän vuotta taisteltiin vaihtelevalla onnella. Mutta kymmenentenä tapahtui seikkoja, jotka johtivat ratkaiseviin tuloksiin.
Eräänä päivänä toimitettiin kreikkalaisten leirissä saaliin jakoa. Akhilleun osalle tuli muun muassa ihmeen kaunis orjatar. Jonkin ajan kuluttua Agamemnon riitaantui Akhilleun kanssa ja riisti hänen majastaan orjattaren. Tästä väärämielisestä teosta Akhilleus suuttui silmittömästi. Hän veti miekkansa hyökätäkseen Agamemnonin kimppuun, mutta hillitsi itsensä ja sanoi: »Tästä hetkestä lähtien en enää taistele kreikkalaisten riveissä. Kun näet Hektorin kaatavan väkeäsi, olet kerran katuva, että niin syvästi loukkasit jalointa kreikkalaista.» Sitten Akhilleus vetäytyi majaansa, jossa hän kulutti aikaansa laulamalla ja soittamalla. Mutta taisteluihin hän ei enää ottanut osaa. Ainoastaan hänen ystävänsä Pa´troklos uskalsi käydä häntä puhuttelemassa.
Muutamia päiviä tämän jälkeen kreikkalaiset ja troialaiset taas kohtasivat toisensa kaupungin edessä olevalla tasangolla. Troialaisten joukossa oli muiden mukana kaunis Paris, pukeutuneena kirjavaan pantterintaljaan. Hän astui ylpeästi rintaman eteen ja vaati rohkeinta kreikkalaista kanssansa ottelemaan. Kun Menelaos näki hänet, hän täysissä varustuksissa hyppäsi sotavaunuistaan ja hyökkäsi hänen kimppuunsa, niinkuin leijona metsäkauriin kimppuun. Paris pelästyi ja vetäytyi takaisin. Silloin Hektor huusi hänelle: »Sinä surkea mies, joka et uskalla otella sen vastustajasi kanssa, jolta niin miehuullisesti varastit puolison! Etkö näe, miten kreikkalaiset nauravat sinun pelkuruuttasi?» Tämän kuultuaan Paris päätti taistella Menelaosta vastaan. Hän sanoi veljelleen: »Se meistä, joka voittaa, saakoon Helenan ja kaikki hänen aarteensa! Mutta te muut pitäkää keskenänne rauhaa, ja kreikkalaiset matkustakoot takaisin maahansa!»
Iloisesti hämmästyen Hektor kuuli veljensä sanat. Hän astui rintaman eteen ja ilmoitti kaikuvalla äänellä kreikkalaisille Pariin päätöksen. Molemmat sotajoukot olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun, sillä kaikki halusivat hartaasti pitkällisen sodan päättymistä.
Hektor ja Odysseus mittasivat taistelupaikan ja panivat kaksi arpaa kypärään nähdäkseen, kumman oli aloitettava ottelu. Arpa lankesi Pariin eduksi. Tämä heitti keihäänsä, mutta se ponnahti takaisin Menelaoksen kilvestä tuottamatta vahinkoa. Silloin Menelaos kohotti keihäänsä, huusi Zeusta avukseen ja viskasi aseensa sellaisella voimalla, että se puhkaisi Pariin kilven ja haarniskan sekä raapaisi häntä ihoon. Sitten Menelaos hyökkäsi Pariiseen käsiksi, tarttui hänen kypäräänsä ja laahasi häntä perässään kreikkalaisten leiriä kohti. Huonosti olisi Pariin käynyt, ellei hänen suojelijansa Afrodite olisi rientänyt avuksi. Jumalatar katkaisi kypärähihnan ja lennätti suojattinsa tuulenpyörteessä takaisin Troiaan.
Näin kaksintaistelu jäi ratkeamatta, ja sotaa oli yhä jatkettava.
Seuraavana päivänä kreikkalaiset ja troialaiset iskivät taaskin yhteen. Onni oli koko ajan troialaisten puolella. Kohta kahakan alussa Agamemnon haavoittui. Pian sen jälkeen myös Odysseus tuli kykenemättömäksi jatkamaan taistelua. Vihdoin troialaiset murtautuivat kreikkalaisten laivaleiriin, ja etumaisena Hektor sytytti laivoja palamaan.
Tällä välin Akhilleus istui yksin teltassaan. Silloin hänen ystävänsä Patroklos syöksyi sisään, kertoi kreikkalaisten hädästä ja pyysi lainata hänen sotavarustuksiansa; ehkäpä troialaiset silloin uskoisivat Akhilleun itsensä lähteneen taisteluun. Akhilleus suostui ystävänsä pyyntöön. Kun Patroklos ilmestyi sotakentälle, troialaiset todellakin luulivat Akhilleun itsensä lähteneen liikkeelle, ja kauhuissaan he pakenivat kaupunkiin. Uljas Hektor malttoi kuitenkin mielensä, asettui Patrokloksen tielle, ja tämä kaatui urhoollisen puolustuksen jälkeen.