Temppelien seinille maalattiin kohtauksia jumalien elämästä. Maalauksissaan kreikkalaiset vanhempina aikoina eivät käyttäneet kuin neljää väriä: mustaa, valkeata, punaista ja keltaista. Valitettavasti ei meidän aikoihimme ole säilynyt kuin aivan vähäpätöisiä jälkiä kreikkalaisista maalauksista.
Kuva 69. Akropolis ennalleen suunniteltuna.
Kuva 70. Parthenon nykyisessä kunnossaan.
□ Useimmat temppelit Perikles rakennutti Akrŏ´polis kukkulalle. Akropolis oli vuori, joka kohosi keskellä Ateenaa. Aikaisemmin se oli ollut kaupungin linnoituksena. Mutta kun Ateenaan persialaissotien jälkeen rakennettiin korkeat ja vahvat muurit, jotka ympäröivät kaupungin ja yhdistivät sen Peiraieun satamaan, ei enää tarvittu linnaa, ja silloin siitä tehtiin Ateenan juhlapaikka. Tarvittavat varat otettiin sen liiton rahastosta, jonka Ateena persialaissotien aikana oli solminut muiden merivaltojen kanssa. Perikleen ystävä Feidĭ´ās johti järjestämistöitä. Ensin hän laajensi kukkulan laen. Kallion juurelta muurattiin pystysuorat muurit, jotka olivat kukkulan korkuiset. Sitten täytettiin kukkulan ja muurien väli persialaisten hävittämien rakennusten ja särkemien kuvapatsaiden jätteillä, jotka tiedemiehet meidän aikoinamme taas ovat kaivaneet esiin. Ylös kukkulalle johtivat propy̆´laiat, marmoriset pylväistöllä katetut portaat. Kukkulan laella veti enimmän huomiota puoleensa Pallas Athenelle pyhitetty Parthenō´nin temppeli. Se rakennettiin doorilaiseen malliin ja oli kaikilta puolin pylväsrivin ympäröimä. Temppeliin tehtiin kolme kammiota. Takimmaiseen sijoitettiin suuri liiton rahasto, joka nousi meidän rahassamme moneen sataan miljoonaan. Keskellä oli suuri temppelisali. Sen ja sisäänkäytävän välissä oli eteinen. — Nykyään Akropolis on soraläjänä; alastomana ja puoleksi rappeutuneena Parthenon törröttää paikoillaan. Ne monet raakalaiskansat, joiden saaliina ihana Ateena myöhemmin on ollut, ovat ryöstäneet ja hävittäneet kaupunkia kukin vuorostaan. Viime vuosina sitä on kuitenkin ruvettu entisöimään. Sitä tehtäessä käytetään rakennusaineena ympärillä säilyneitä särkyneitä kiviä; missä ei niitä ole riittänyt, on käytetty hiukan erinäköistä ainetta, jotta katselijat näkisivät, mikä on alkuperäistä, mikä nyt pantua.
Kuva 71. Parthenonin temppelin pohjapiirros.
Feidias veisti Parthenonin suureen temppelisaliin Pallas Athenen kuvan. (Katso kuv. 39!) Kasvot ja ruumiin näkyvät osat olivat norsunluuta, puku puhdasta kultaa. Kun mietittiin, mistä aineesta jumalattaren kuva tehtäisiin, Feidias ehdotti kansalle, että käytettäisiin marmoria eikä kultaa ja norsunluuta, jotta työ tulisi huokeammaksi. Mutta kaikki huusivat yhdestä suusta: »Ei marmorista, vaan kullasta ja norsunluusta!» Temppelin ulkopuolella oli toinen Pallas Athenen patsas, sekin Feidiaan tekemä, 20 metrin korkuinen ja pronssista valettu. Tämän patsaan keihäänkärki loisti kauas Aigeian merelle, ja sen mukaan merenkulkijat ohjasivat laivansa Peiraieun satamaan. — Feidiaan muista veistoksista on erikoisesti kuuluisa Olympian kentälle pystytetty 13 metrin korkuinen Zeus-patsas. Ylijumala istui rauhallisesti valtaistuimellaan, pää vähän alas painuneena kultainen viitta yllään ja erilaisista metalleista valmistettu valtikka kädessään. — Perikleellä oli mahtavia vihamiehiä Ateenassa. Mutta he eivät uskaltaneet tehdä syytöksiä häntä itseään vastaan, minkä takia he kävivät hänen ystäviensä kimppuun. Niinpä Feidiasta syytettiin siitä, että hän muka oli ottanut itselleen osan sitä kultaa, joka oli käytettävä jumalattaren kuvapatsaaseen. Perikles oli kuitenkin käskenyt Feidiaan valmistaa jumalattaren puvun siten, että se voitiin irroittaa patsaasta, sillä hänen tarkoituksensa oli, että kaupunki voisi käyttää kultakerrosta hädän hetkenä. Kun siis Feidiasta syytettiin, irroitettiin kulta patsaasta ja punnittiin. Tällöin Feidiaan syyttömyys kävi ilmi. Mutta silloin vihamiehet keksivät toisen syytöksen. Pallas Athenen kilpeen Feidias oli veistänyt useita henkilökuvia. Eräälle ukolle hän oli antanut omat kasvonpiirteensä; erään toisen hän oli veistänyt Perikleen näköiseksi. Tätä pidettiin jumalattaren pilkkaamisena. Feidias vangittiin ja kuoli jonkin ajan kuluttua myrkkyyn.
Muuan toinen taiteilija Praksitĕ´lēs kuvasi mieluimmin nuoria, notkeita, alastomia nuorukaisia ja neitosia. Olympian kentällä on vieläkin Praksiteleen veistämä Hermes samassa paikassa, jonne se taiteilijan aikana pystytettiin. Se on nähtävästi muovailtu jonkun Olympiassa voitonseppeleen saaneen urheilijan hyvästi muodostunut ruumis esikuvana. Jumala seisoo oikealla jalallaan, nojaten vasemmalla kyynärpäällään puuntynkään. Käsivarrellaan hän kantaa pientä Dionysos lasta, joka kurottaa kätensä viinirypäleterttua kohti. (Katso kuv. 43!) — Praksiteles veisti myös onnistuneita rintakuvia oman aikansa kuuluisista miehistä.