Platon oli kuuluisin Sokrateen oppilaista. Hän oli erittäin tietorikas ja lahjakas, joten hänen ympärilleen vuorostaan kertyi runsaasti oppilaita. Platon esitti oppinsa mainiosti kirjoitetuissa vuoropuheissa eli dialogeissa, joissa hän antoi Sokrateen väitellä jonkun sofistan tai muun henkilön kanssa suurista elämänkysymyksistä. Hänen välityksellään on myös säilynyt Sokrateen kuuluisa puolustuspuhe, jossa hän tuomareilleen koetti vakuuttaa viattomuuttaan, sekä edellä olleet tiedot Sokrateen viime hetkistä.
Kuva 77. Herodotos.
Platonin oppilaista oli huomattavin Aristotĕ´lēs, joka oli yhtä perehtynyt kaikkiin tieteisiin.
● Historia. Perikleen aikana eli Ateenassa Kreikan ensimmäinen varsinainen historiankirjoittaja Hērŏ´dotos, joka oli Vähästä Aasiasta kotoisin. Hän oli pitkillä ulkomaanmatkoilla tutustunut moneen kansaan, niiden elämään ja tapoihin. Suuressa historiateoksessaan hän antaa kuvauksia egyptiläisistä, babylonialaisista ja persialaisista. Tärkein osa hänen teostaan tekee kuitenkin selkoa persialaissodista. Herodotoksen historiateos on käännetty monelle kielelle, myös suomeksi.
Parikymmentä vuotta Herodotosta nuorempi oli Thūkȳdĭ´dēs, joka kirjoitti peloponnesolaissodista, joihin kohta saamme tutustua. Hän osasi erittäin taitavasti tehdä selkoa tapausten syistä ja seurauksista.
KREIKAN PÄÄELINKEINOT.
● Orjat. Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin vain vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää millään ehdolla tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat kaiken ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin ruumiillista työtä suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa sen sijaan oli sotiminen, urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen ainoa, mikä soveltui vapaalle miehelle.
Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien asema oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset, harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen orjametsästyksiä. Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat lempeäluontoisia, kohtelivat orjiaan sangen hyvästi. — Orjan hinta oli jokseenkin yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.
Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle onnettomuudeksi, sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se muutamien vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.