● Kauppa. Teollisuutensa tuotteita ateenalaiset kuljettivat ympäri tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa olivat kaikkialla haluttua tavaraa ja hyvässä hinnassa. Myös metalliesineet menivät hyvästi kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun hedelmistä puristettua öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta viljaa, jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara olivat myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja Peiraieuksen satama oli aina täynnä lähteviä ja tulevia laivoja. Aikojen kuluessa asettui Ateenaan ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin ulkomaalaisiakin kauppiaita, niin että niiden lukumäärä vihdoin nousi kymmeniin tuhansiin. Ateenalaiset antoivat muukalaisten vapaasti harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät päässeet.
□ Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä. Kreikkalaisten asunnot olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia. Keskellä oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa olivat miesten, toisella naisten huoneet.
Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa, minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa sekä rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää huolta ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona käyttivät sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet verraten vähän erosivat toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat vain vaillinaisesti peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit ilman sukkia. Päähinettä käytettiin vain matkoilla.
Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.
Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria: keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana, vaan makasivat lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.
Kuva 81. Kreikkalainen talo.
Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan päivän kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat, kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet kävivät tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan tai lähtivät maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella oli kuinka kiire tahansa, hän ei koskaan laiminlyönyt ruumiinharjoituksiaan. Jollei hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille tai harjoituskentälle, yhdisti hän ruumiinhoidon muihin askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija aamulla lähti kaupungista maatilalleen, suoritti hän tämän matkan jalan, ja tarkastettuaan töitä sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset käskyt hän palasi kävellen, jopa useasti juosten, kaupunkiin.
Pääaterian edellä, joka syötiin vähän ennen auringon laskua, ateenalainen kylpi. Tämäkin ateria oli yleensä yksinkertainen; pääruokana oli nyt liha tai kala. Jos oli vieraita, valmistukset saattoivat kuitenkin olla jonkin verran ylellisemmät. Pidoissa miehet makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten huviksi esiintyi laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä, mutta useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista tai muista kysymyksistä. — Illalla orja saattoi isäntäänsä kotiin, valaisten pimeät kadut tulisoihdullaan.