Epameinondas mursi mainitussa taistelussa jo vihollisten sotarintaman, kun keihäs lävisti hänen rintansa. Päällikkö kannettiin silloin syrjään. Lääkärit sanoivat hänen kuolevan heti, jos keihäs vedettiin ruumiista. Silloin Epameinondas pyysi, että se jätettäisiin paikoilleen, kunnes taistelu oli ratkaistu. Kun hän sitten kuuli thebailaisten voittaneen, hän irroitti keihään ruumiistaan ja sanoi: »Olen elänyt tarpeeksi, sillä kuolen voittamattomana». Kun hänen ystävänsä surivat sitä, ettei hän jättänyt jälkeensä poikaa heidän johtajakseen, hän vastasi: »Jätänhän kaksi kuolematonta tytärtä, Leuktran ja Mantineian voitot».
● Makedonian hegemonia. Makedonian kansa oli läheistä sukua kreikkalaisille. Jälkimmäisten veltostuessa makedonialaiset pysyivät karaistuneena talonpoikaiskansana. Mahtavaksi valtioksi Makedonia paisui vasta Filippos II:n aikana. Tämä mies oli nuoruudessaan elänyt panttivankina Thebassa Epameinondaan perheessä ja oli siellä oppinut huomaamaan kaksi asiaa, jotka olivat hänelle myöhemmin kuninkaana erittäin suureksi hyödyksi, nimittäin hyvin järjestetyn sotajoukon merkityksen ja kreikkalaisten tapainturmeluksen.
Hallitsijaksi tultuaan hän opetti raa´at maanmiehensä oivallisiksi sotamiehiksi; järjestettyinä makedonialaiseksi falangiksi he olivat voittamattomia. Makedonialaisen falangin muodosti 16 peräkkäistä riviä. Kaikki sotilaat olivat aseistetut 7 metrin pituisilla peitsillä, jotka viiden ensimmäisen rivin miehet pitivät ojossa, niin että ne ulottuivat koko rintaman eteen, mutta seuraavien rivien sotilaat vinosti ylöspäin. Kun joku ensimmäisten rivien miehistä kaatui, laski kohta taempana oleva peitsensä ojoon, niin että vihollisella aina oli vastassaan taaja kärkirintama.
Sen jälkeen Filippos jakamalla auliisti lahjuksia hankki itselleen vahvan puolueen kaikissa Kreikan valtioissa. Kreikassa oli kuitenkin vielä muutamia ylevämielisiä henkilöitä, jotka huomasivat, että Filippos pyrki valtaamaan koko Kreikan. He käyttivät voimansa ja kykynsä maansa vapauden pelastamiseksi. Tällainen mies oli ateenalainen Dēmosthĕ´nēs, joka tulisilla puheillaan Filipposta ja hänen kätyreitään vastaan koetti jälleen herättää ateenalaisissa heidän isänmaanrakkautensa.
Demosthenes saikin puheillaan Ateenan kansan tarttumaan aseisiin. Khairō´neian lähettyvillä syttyi ratkaiseva taistelu (338). Makedonialainen falangi oli kuitenkin voittamaton. Ateenalaiset ja heidän liittolaisensa pakenivat, ja Filippos tuli Kreikan herraksi. Kauan kuningas ei saanut vallastaan nauttia. Pari vuotta Khaironeian taistelun jälkeen (336) hänen makedonialaisten henkivartijainsa päällikkö murhasi hänet, ja valtakunta jäi hänen 20-vuotiaalle pojalleen Aleksanterille.
□ Filippos ja Demosthenes. Kreikkalaisten veltostuessa johtovalta siirtyi Makedonialle Kreikan pohjoispuolelle. Makedoniaa hallitsi silloin kuningas Filippos. Tämä tahtoi kokonaan vallata Kreikan ja sen tähden hän auliisti jakoi lahjuksia eri valtioiden johtaville miehille. Veltostuessaan kreikkalaiset olivat näet menettäneet entisen rehellisyytensä; Filippos kuninkaalla olikin tapana sanoa: »Kreikassa ei ole muuria niin korkeata, ettei kultakuormaa kantava aasi kapuaisi sen yli». Lahjuksillaan ja oivallisella sotajoukollaan, makedonialaisella falangilla, Filippos saikin kaupungin toisensa jälkeen valtaansa.
Kuva 83. Demosthenes.
Ateenassa oli kuitenkin mies, joka suri Kreikan kohtaloa ja kaikin keinoin koetti kiihottaa kansalaisiaan Filipposta vastaan, nimittäin vanhan ajan kuuluisin puhuja Dēmosthĕ´nēs. Demosthenes oli saavuttanut puhujataidon vasta ankarien harjoitusten jälkeen. Hän tutki peilistä kasvojensa liikkeitä, kävi vastamäkeä vahvistaakseen keuhkojaan, piti puhuessaan pieniä kiviä suussaan tottuakseen lausumaan äänteet selvästi, keritsi puolen päätänsä estääkseen itseään harjoitusaikaan liikkumasta ihmisten parissa. Tällä rautaisella ahkeruudellaan hän kehittyi vanhan ajan etevimmäksi puhujaksi.