Ja nyt hän ei lakannut kiihottamasta kansalaisiaan Filipposta vastaan ja herättämästä vanhaa rehellisyyttä eloon. Eräässä puheessaan hän muun muassa lausui: »Täytyy olla järjellisiä syitä siihen, että helleenit muinoin olivat valmiit puolustamaan vapauttaan ja nyt heittäytymään orjuuteen. Silloin, te Ateenan miehet, silloin oli kansan hengessä jotakin, joka nyt puuttuu, joka voitti Persian aarteet ja pelasti Hellaan vapauden. Mutta nyt, kun se on kadotettu, on kaikki häpeän tahraamaa, ja helleenien keskuudessa on se, minkä pitäisi olla alinna, tullut ylimmäksi. Ja mikä tuo seikka on? Se ei ole mitään sellaista, johon vaaditaan suuria tietoja, vaan se on sitä, että kaikki vihasivat niitä, jotka ottivat vastaan rahoja Kreikan vihollisilta. Nyt sen sijaan on kaikki myytävänä ikäänkuin torilla, ja tuodaan kaupaksi sellaista tavaraa, joka on Kreikan perikadon lähteenä. Ja mikä tämä tavara sitten on? Kateus, jos toinen on saanut itselleen lahjuksia hankituksi; naurun-hohotus, jos hän sen tunnustaa; välinpitämättömyys, jos hänet todistetaan syylliseksi. Sotalaivoja, miehistöä, rahaa, sotatarpeita ja mitä muuta tarvitaan kaupungin puolustamiseksi, sitä on kaikilla paljon enemmän nykyään kuin ennen; mutta kaikki tämä on hyödytöntä ja turhaa, koska se kaikki on kaupan.»
Vihdoin ateenalaiset nousivatkin aseisiin ja thebalaiset yhtyivät heihin. Molemmat sotivat urhoollisesti, mutta sittenkin he kärsivät vakavan tappion Khairō´neian luona. Koko Kreikka oli nyt Filippoksen vallassa, lukuunottamatta Spartaa. Filippos kirjoitti spartalaisille: »Jos tulen Spartaan, ei yksikään teistä ole jäävä maahansa». Vastaukseksi spartalaiset kirjoittivat sanan: »Jos», eivätkä mitään muuta. Filippos ei elänyt kauan tämän tapauksen jälkeen. Kun hän parhaillaan vietti tyttärensä häitä, henkivartioston päällikkö murhasi hänet kostoksi eräästä hänen lausumastaan tuomiosta.
Demosthenes eli vielä toistakymmentä vuotta tämän jälkeen. Silloin hän uudestaan nostatti kreikkalaiset aseisiin Makedoniaa vastaan. Mutta tälläkin kertaa kapina epäonnistui ja Demosthenes joutui vihollisten käsiin. Silloin suuri puhuja alkoi pureskella kirjoitusruokoansa, johon hän oli kätkenyt väkevää myrkkyä.
ALEKSANTERI SUURI (336–323).
● Aleksanterin nuoruus. Filippos kasvatti poikaansa Aleksanteria kreikkalaiseen tapaan. Opettajaksi hän hankki Kreikan oppineimman miehen, filosofi Aristoteleen. Opettajansa johdolla Aleksanteri lueskeli Homeroksen lauluja ja ihastui niin tähän teokseen, että sotaretkilläänkin piti sitä mukanaan ja koko elämänsä koetti jäljitellä Homeroksen sankareita urhoollisuudessa.
Kuva 84. Aleksanteri Suuri.
□ Filippoksen kuoleman jälkeen tuli Makedonian kuninkaaksi Aleksanteri, liikanimeltä »Suuri». Jo nuorena Aleksanteri osoitti kiihkeätä halua urotöiden suorittamiseen. Kerran tarjottiin hänen isälleen kaunista, mutta hurjaa ratsua. Parhaat ratsastajat koettivat turhaan kesyttää sitä. Aleksanteri pyysi saada hänkin koettaa. Hän oli huomannut, että hevonen pelkäsi varjoaan, talutti sen tähden oriin vasten aurinkoa, antoi viittansa pudota maahan ja oli yhdellä hyppäyksellä sen selässä. Kuin nuoli ori lehahti kiitämään yli ketojen. Mutta eipä aikaakaan, niin Aleksanteri jo ratsasti takaisin säikähtyneiden hovilaisten luo, ja hevonen totteli säyseänä ratsastajan ohjausta. Iloisena isä huusi Aleksanterille: »Hae, poikaseni, toinen valtakunta! Makedonia on sinulle liian pieni.» — Kun Aleksanteri kuuli kerrottavan isänsä suurtöistä, hän sanoi huolissaan: »Voi kuitenkin, isäni valloittaa koko maailman eikä jätä minun tehtäväkseni mitään».
Kuva 85. Issoksen taistelu.