□ Caesarin sukuperä ja luonne. Ei yksikään Rooman tasavallan valtiomiehistä kohonnut sellaiseen valtaan ja maineeseen kuin Gajus Jūlius Caesar [kē´sar]. Hän polveutui vanhasta patriisisuvusta, joka perhetarinain mukaan johti alkuperänsä itse troialaisen Aeneaan pojasta. Hän sai oivallisen kasvatuksen, oppi käyttäytymään miellyttävästi ja kehittyi eteväksi puhujaksi. Aikaisin Caesar joutui likeisiin suhteisiin kansanpuolueen johtajiin. Hänen tätinsä oli ollut Mariuksen puoliso, ja itse hän nai erään mainitun puolueen johtajan tyttären. Sulla, joka epäluuloisesti katseli kaikkia lahjakkaita kansanpuoluelaisia, kiinnitti huomionsa Caesariinkin ja vaati häntä luopumaan puolisostaan. Kun Caesar ei siihen suostunut, Sulla uhkasi julistaa hänet lainsuojattomaksi, mutta vaikutusvaltaisten ystäviensä välityksellä Caesarin onnistui saada armo. Sullan kerrotaan tällöin lausuneen: »Pitäkää hänet sitten, mutta kyllä hän saattaa monta patriisia perikatoon, sillä hänessä on enemmän kuin yksi Marius!» Caesar piti kuitenkin paraimpana paeta Roomasta. Hän kävi Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa täydentäen ahkerasti opintojaan. Palattuaan Roomaan hän aluksi tyytyi näyttelemään ensi osaa seuraelämässä, pani toimeen pitoja, käytti runsaasti hajuvesiä ja voiteita, sepitti runoja ja eli iloisesti Rooman kevytmielisen nuorison parissa.
Kuva 111. Caesar.
Kuitenkin Caesarin rinnassa jo näihin aikoihin eli hehkuva kunnianhimo ja pyrkimys esiintymään käskijänä. Sitä todistaa muun muassa pari pientä tapausta. Kerran hän tovereineen matkusti erään italialaisen pikkukaupungin läpi. Nousi kysymys, oliko täälläkin vallanhimoa niinkuin Roomassa. »Varmaankin», Caesar vastasi, »minä ainakin tahtoisin mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa.» Toisen kerran hän joutui merirosvojen käsiin. He vaativat hänen hengestään korkeat lunnaat. Kun Caesar kuuli lunastussumman määrän, hän väheksyi sitä, ja vaati, että se oli korotettava kahdenkertaiseksi. Odottaessaan, että ystävät kokoaisivat summan, Caesar eli merirosvojen parissa, ikään kuin hän olisi ollut heidän herransa, käski heidän pysyä hiljaa, kun hän laskeutui nukkumaan, ja luki heille runojaan; elleivät he niitä kiittäneet, hän uhkasi ristiinnaulita heidät kaikki vapaaksi päästyään. Viimein tuotiin lunnaat. Tuskin Caesar olikaan vapaana, ennen kuin hän kokosi joukon, voitti merirosvot, otti rahat heiltä takaisin ja ristiinnaulitutti heidät.
Ruumiiltaan Caesar ei ollut tukeva, mutta hän oli sopusuhtaisesti kehittynyt. Hänellä oli kotkannenä ja mustat säihkyvät silmät. Myöhemmin hän kävi laihaksi, kalpeaksi ja kaljupäiseksi. Kivulloisuudestaan huolimatta hän oli tottunut kaikenlaisiin rasituksiin; muun muassa hän ratsasti ja ui mainiosti.
□ Triumviraatti. Kansalaissota. Pian Caesar jätti huvitukset antautuakseen valtiomiestoimiin. Hän yleni virka-asteissa, ja vuodeksi 62 hänet määrättiin Espanjan maaherraksi. Hän oli silloin pahasti velkaantunut, sillä kansan suosion hankkimiseksi hän oli pannut toimeen komeita pitoja ja miekkailuleikkejä sekä jaellut viljaa ilmaiseksi. Kerrotaanpa hänen järjestämissään näytännöissä satojen miekkailijain esiintyneen hohtavan hopeisissa varustuksissa. Kun hän nyt oli aikeissa lähteä maakuntaansa, niin hänen velkojansa, arvatenkin hänen vastustajainsa yllyttäminä, eivät tahtoneet päästää häntä matkalle. Mutta silloin upporikas Crassus meni hänen puolestaan takuuseen suunnattomasta summasta. Caesar lähti Espanjaan, voitti siellä sotamainetta ja palasi vuoden kuluttua varakkaana miehenä takaisin Roomaan.
Hän pyrki nyt konsuliksi. Hän tulikin valituksi, sillä Crassus kannatti häntä ja samoin Pompējus, joka Sullan kuoleman jälkeen oli jonkin aikaa Rooman vaikutusvaltaisin mies ja joka onnekkailla sodilla oli kohonnut suureen maineeseen. Riitaannuttuaan senaatin kanssa Pompejus auttoi nyt kansanpuolueeseen kuuluvaa Caesaria valta-asemaan. Caesar yhtyi sitten likeisemmin näihin vaikutusvaltaisiin auttajiinsa tehden heidän kanssaan v. 60 e. Kr. ensimmäisen triumviraatin eli »kolmen miehen liiton». Tarkoituksena oli vallan hankkiminen liittoutuneiden käsiin. Seuraukset näkyivät pian. Senaatin ja Pompejuksen välinen riita saatiin ratkaistuksi Pompejuksen eduksi, kun taas Caesar sai kansalta Alppien tämänpuoleisen Gallian viideksi vuodeksi.
Konsulivuotensa päätyttyä Caesar lähti maakuntaansa. Sinne tultuaan hän ryhtyi vuosikausia kestäviin sotiin Alppien tuonpuoleisessa Galliassa asuvia kansoja vastaan ja liitti koko tuon laajan maan aina Atlantin merta, Englannin kanaalia ja Rein-jokea myöten Rooman alueisiin. Samalla hän hankki itselleen sotamainetta sekä uskollisen sotajoukon.
Pian Caesarin ja Pompejuksen välit alkoivat kylmetä. Tosin triumvirit v. 56 uudistivat liittonsa, jolloin Caesarille annettiin maaherrantoimi Galliassa uudelleen viideksi vuodeksi; Pompejus sai samalla maakunnakseen Espanjan ja Crassus Syyrian yhtä pitkäksi ajaksi. Mutta Crassuksen saatua surmansa Syyriassa Pompejus, jonka mielen Caesarin voitot täyttivät kateudella, alkoi lähestyä senaattia ja ylimyspuoluetta. Viimein hän rupesi toimimaan suorastaan Caesaria vastaan.
Caesar tahtoi maaherrakautensa päätyttyä päästä toistamiseen konsuliksi. Hän hankki kansankokoukselta luvan hakea konsulinvirkaa poissaolevana sekä pitää sotajoukkojensa päällikkyyden, kunnes hän astuisi konsulinvirkaan. Mutta senaatti ei suostunut siihen, vaan vaati Caesaria valtiokirouksen uhalla määräpäivänä luovuttamaan maakuntansa ja laskemaan sotajoukkonsa hajalleen. Mutta Caesar ei antanut pelottaa itseään. Saatuaan tiedon senaatin päätöksestä hän kulki joukkoineen maakuntansa rajajoen Rubiconin yli huudahtaen: »Arpa on heitetty», ja läheni Roomaa. Uusi kansalaissota oli alkanut.