● Octavianus ja Antonius. Ne, jotka luulivat murhaamalla Caesarin pelastavansa tasavallan, pettyivät. Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi uusia yksinvallan tavoittelijoita. Ensin eräs Caesarin sotapäälliköistä Antō´nius sai vallan. Mutta hänelle tuli vaarallinen kilpailija Caesarin ottopojasta Octāviā´nuksesta, joka oli vasta kahdeksantoistavuotias, mutta erittäin vallanhimoinen ja valtioviisas. Aluksi Octavianus taisteli Antoniusta vastaan, mutta ennen pitkää hän huomasi viisaammaksi solmia hänen sekä Lě´piduksen kanssa — hänkin Caesarin vanha asetoveri — toi-sen triumviraatin v. 43. Triumvirit panivat laajoja proskriptioita toimeen raivatakseen vastustajansa tieltään. Tällöin vanha Cicerokin sai surmansa.
Vielä olivat elossa Brutus ja Cassius, jotka Caesarin murhan jälkeen olivat lähteneet itäisiin provinsseihin ja siellä koonneet suuren sotajoukon. Heitä vastaan lähtivät nyt Octavianus ja Antonius, jotka voittivat heidät kahdessa Fĭ´lippoin taistelussa. Silloin ensin Cassius ja sitten Brutus riistivät henkensä.
Ennen pitkää erotettiin Lepidus triumviraatista ja molemmat toiset jakoivat valtakunnan keskenään, niin että Octavianus sai länsimaat ja Antonius itämaat. Octavianus hallitsi taitavasti niitä maakuntia, jotka hän oli saanut osalleen, mutta Antonius vietti itämailla kevytmielistä elämää huveissa ja ylellisyydessä Egyptin nuoren kuningattaren Cleopatran kanssa.
Vallanhimoinen Octavianus ei ajan pitkään tyytynyt läntisiin maakuntiin, vaan halusi saada Antoniuksenkin osuuden huostaansa. Antoniuksen kevytmielisestä elämästä ja huonosta hallituksesta hän sai sopivan sodan aiheen. A´ktionin luona suoritettiin v. 31 e. Kr. ratkaiseva meritaistelu, joka päättyi Octavianuksen voittoon. Antonius ja Cleopatra pakenivat taistelusta Egyptiin, jossa riistivät henkensä. Silloin Egypti joutui Rooman valtaan v. 30 e. Kr.
□ Antonius ja Cleopatra. Caesarin kuoltua hänen alipäällikkönsä Antō´nius ja hänen sukulaisensa Octāviā´nus jakoivat vallan keskenään. Octavianuksen haltuun tulivat länsimaat, kun taas Antonius sai valtakunnan itäisen puoliskon hallittavakseen. Ensiksimainittu, joka oli yhtä tarmokas kuin vallanhimoinen, hoiti oivallisesti hallitustoimia, mutta Antonius heittäytyi Cleopatran seurassa päättömiin huvituksiin ja nautintoihin.
Kuva 112. Cleopatra.
Cleopatra oli viisas, mutta turhamainen ja vallanhimoinen nainen. Kauneudellaan hän sai Antoniuksen niin kokonaan lumoihinsa, että tämä unohti hallitustoimet ja ajatteli vain keinoja mielistelläkseen Cleopatraa. Päivät kuluivat toinen toisensa jälkeen yhtämittaisissa huveissa ja juhlissa. Kerran he löivät vedon, kumpi pitäisi kalliimmat pidot. Antonius hankki juhlapöytään itämaiden kaikki herkut. Cleopatra sen sijaan tarjosi aivan yksinkertaisia ruokia, mutta lopuksi hän ojensi Antoniukselle maljan, jossa oli etikkaan liuotettu monen miljoonan arvoinen helmi. — Kerran tuli Antoniuksen keittiöön vieras ja näki kahdeksan metsäkarjua vartaissa paistumassa. Hän arveli ihmeissään Antoniuksella varmaankin olevan paljon vieraita luonaan. »Ei suinkaan», keittäjä sanoi, »ainoastaan 12; mutta nämä karjut on pantu toinen toistansa myöhemmin paistumaan, että voisimme valita niistä maukkaimman sinä hetkenä, jolloin herramme suvaitsee aloittaa aterian.» — Välistä Antonius ja Cleopatra huvittelivat kalastamalla. Antoniuksella oli huono kalaonni, mutta hän käski sukeltajan kiinnittää koukkuun suuria lihavia kaloja. Cleopatra huomasi petoksen ja lähetti oman sukeltajansa mereen. Kun Antonius taas nosti ongen, oli koukussa suuri suolattu kala kaukaisilta vesiltä. Kaikki läsnäolijat purskahtivat nauramaan. Antonius punastui, mutta Cleopatra sanoi sukkelasti: »Anna meidän, pikkuruhtinasten, onkia kaloja; pyydystä sinä maita, kuninkaita ja kansoja!»
Muutamien vuosien kuluttua Octavianuksen ja Antoniuksen suhde rikkoutui. Aktionin meritaistelussa v. 31 e. Kr. Octavianus pääsi voitolle ja perusti sen jälkeen Rooman keisarivallan. Augustuksen nimellä hän on tunnettu Rooman ensimmäisenä keisarina.
