— En minä tosiaankaan halunnut kaunistella, soperteli Aini hämillään, naurahdellen. — Jospa sitä paljon kaikista muista asioista onkin puhuttu, niin ei — —
— Vielä siitä, keskeytti hänet lehtori. — Hyvä onkin, että ensin selvitellään muut asiat, ja kun ne näyttävät olevan kunnossa, niin se "asia" selvenee itsestään. Joka tapauksessa näen olevan syytä onnitella, ja sen teenkin oikein sydämeni pohjasta.
Niin joutuivat Pekka Kontio ja Aini Rasi kihloihin. Lehtori Särkkä tietämättään oli säästänyt Pekan polvistumisesta ja muusta virallisesta seremoniasta. Heidän poistuessaan vihdoin lehtorin luota tarttui Aini kursailematta Pekan käsipuoleen. Ja vielä vuosien, pitkien ja vaivalloisten, mutta yhdessä kestettyjen vuosien kuluttua pauhasi reipas Aini Pekalle: "Sinussa ei ole koskaan ollut miestä edes kosimaan, lehtori Särkän piti sekin puolestasi tehdä!"
Kuinka mielellään vastoinkäymisten ja murheiden murtama sydän — jos se on hyvä — sentään suo hyvää toisille. Särkän sydän ei ollut syttä valkeampi silloin, kun hän nuorille vierailleen vilpittömän onnittelun lausui. Hänen äänestään ja katseestaan saattoi päättää, että kaikkien hyvien hengettärien antimet hän toivoi nuorten liittoa lujittamaan. Ja kumminkin silläkin hetkellä painoi suuri suru hänen mieltään.
Hänen ja hänen vaimonsa tiet olivat viime aikoina yhä enemmän erkaantuneet. Laura-rouva oli saanut uuden, kalliin, hienosti sisustetun kodin, mutta eipä hän siinäkään viihtynyt. Taiteilija oli hänessä jälleen viime talven kuluessa herännyt eloon. Hän ei saanut rauhaa, ellei hänellä aina ollut tiedossa jokin esiintymistilaisuus. Ja niitä näytti nyt olevankin enemmän kuin tarpeeksi. Lauralla oli ollut menestystä, häntä ylistettiin arvosteluissa ja toivottiin hänen kauan pysyvän tällä ylevällä tasolla isänmaalle iloksi ja kunniaksi kansalle. Milloin häntä pyydettiin avustajaksi hyväntekeväisyyden nimessä, milloin taas suuren ansion toivossa.
Särkällä oli kumminkin parempi laskutaito ansioihin nähden. Heillä piti olla kolme palvelijaa: keittiö- ja sisäpalvelija sekä lastenhoitaja. Yhä tarvittiin myöskin uusia pukuja. Vieraina kävivät kuulut taiteilijat j.n.e.
Särkkä toivoi jälleen kesäistä rauhaa, hän ikävöi Pilkkeeseensä, missä tämä rauhattomuus loppuisi ainakin kesän ajaksi. Hän oli ollut naimisissa viidettä vuotta, milloin olisi edes kymmenen kulunut — ellei muutosta onnellisempaan päin tapahtuisi?
Kun hän istuskeli syvissä mietteissään keväisen illan hämärtyessä, kuuli hän vaimonsa tulevan kotiin. Hän ilostui siitä, sytytti lamppunsa ja ryhtyi työhön. Hetken kuluttua Laura tuli hänen huoneeseensa.
— Ei suinkaan sinulla ole mitään sitä vastaan, että minä huomenna avustaisin turvattomien lasten hyväksi järjestettyä iltamaa? kysyi hän.
Särkkä nousi paikoiltaan ja meni vaimoaan vastaan.