— Elä nyt enää; johan sinä olet avustanut omalta osaltasi tänä talvena. Elä viitsi! pyyteli Särkkä.
— Mutta ajattele nyt: turvattomien lasten hyväksi!
— Onhan sinulla kaksi turvatonta itselläsikin.
Muistaisit niitä.
— Soo, sinäpä olet hävytön. Tarkoitatko sinä sillä, etten minä muka hoida lapsiani?
— Ei, Laura, en minä tarkoita kerrassaan mitään. Mutta minä pyydän oikein kauniisti, ettet nyt tällä kertaa menisi.
— Minun lapseni voivat hyvin! sanoi Laura. — Siitä ei ole syytä soimata. Tule vaikka katsomaan, jollet usko.
— Uskonhan minä.
Mutta Laura, joka kotiin tultuaan ei edes ollut käynyt lastenkamarissa, tahtoi todellakin tulla vakuutetuksi, että lapset voivat hyvin. Pienokaisia asetettiin juuri makuulle, ja Laurakin otti osaa tähän hommaan.
Särkkä asettui jälleen työhönsä hyvillään siitä, että edes tällä kertaa oli saanut tahtonsa läpi.