— Niin juuri, hulluttele, vaan tule nyt vihdoinkin järkiisi. Jää kotiin, hoida lapsia, lasten on mahdoton tulla toimeen ilman äitiä.
— Nyt sinä olet taas puhuvinasi kauniisti ja kumminkin haluat häpäistä minua, etten muka hoida lapsiani. Sinäkö ne sitten olet hoitanut?
Lehtori lähetti lapset palvelijan kanssa ulos.
— Laura, minä en pystykään niitä hoitamaan sillä tavalla kuin niiden äidille kuuluu, sillä äiti on lapsille ensi sijassa välttämätön; mutta minä olen koettanut parastani.
— Kuulepas vain, enkö minä sitten ole koettanut parastani?
— Olet, olethan toki! Mutta minusta sinä voisit, jos tahtoisit, paljon enemmän lapsiraukoille antaa.
— Vai ovat ne nyt jo raukkoja? No olkoot! Mutta minä en voi niille mitään antaa, ellen saa toteuttaa taidettani ja sen mukana itseäni.
— Toteuta, hyvä ihminen, taidettasi täällä kotona ja kotiseudulla.
— Sinun tuhmille Anna-Maijoillesi ja mylläreillesi.
— Rauha Anna-Maijan tomulle, hän makaa maan povessa.