— Kukapa sitä vaatisikaan?
— Sinun on maksettava eläke niille.
— Luonnollisesti.
— Sinä et heitä siis vaadi minulta? kysyi Laura ällistyneenä.
— Kuinka voisin lapsia vaatia heidän äidiltään, jota ilman he eivät saata toimeen tulla.
Laura lienee kumminkin ajatellut enemmän lasten eläkettä kuin lapsia, sillä eipä hän olisi ilennyt ottaa Särkältä rahaa tulevaisuudessa, jos olisi lapsista luopunut.
— Paljonko sinä luovutat palkastasi lapsille? kysyi hän jotenkin kiihkeästi.
— Niin paljon kuin tarvitsevat.
— Annatko valtakirjan rahojen nostamiseen?
— Minusta se on tarpeetonta. Luulenpa muistavani heitä muutoinkin.