— Minä lähden lasten kanssa ylihuomenaamuna asemalle ja rautateitse
Viipuriin.
— Etkö voisi lykätä matkaasi edes kuukaudeksi, siksi kuin
Helsinkiin-lähtö tulee?
— En. Minä en lähde Helsinkiin, vaan Viipuriin.
— Minä varustan asiat kuntoon siksi.
Ja niin se asia päätettiin. Särkkä oli suuressa tuskassa. Hän käveli pihamaalla pensaikossa, tarkastellen sieltä lasten leikkejä ja kuunnellen heidän iloista nauruaan. Kun he tulivat hänen luokseen, kuivaili hän silmänurkkiaan ja jutteli heille, että he pääsivät äiti kullan kanssa matkalle ja että isä sitten, sitten tulisi heitä katsomaan. Ai, kuinka hauskaa — riemuitsivat lapset — että päästään matkustamaan junalla ja hevosella.
Särkkä kokosi yhteen kaikki lapsilleen tekemänsä ja ostamansa lelut sekä pakkasi ne huolellisesti laatikkoon. Matkan edellisen päivän hän oli rauhaton ja kuljeksi koivikossa ja rannalla ikäänkuin jotain etsien. Vaimoaan hän tuskin näki koko päivänä; tämä oli sulkeutunut pirttiinsä, jossa lapset saivat käydä, mutta miehelle näytti ovi olevan suljettu. Niin kului päivä ja niin kului yökin. Kun Särkkä yölläkin yhä taloa kierreltyään pistäytyi kamariinsa, ei hän muuta kuullut kuin lasten rauhaisat henkäykset Kaikki oli kuin tavallisesti hiljaista hänen ympärillään. Mutta hänen sielussaan riehui kamala levottomuus. Hän ei uskaltanut viipyä kauan paikoillaan, hän pelkäsi särkyvänsä, putoavansa sittenkin ammottavaan kuiluun ja iäksi katoavansa. Ei, hän ei saanut pudota, hänen tuli seistä!
Auringon noustessa Särkkä herätti palvelijan, joka meni pukemaan lapsia. Äänettömänä teki kukin tehtävänsä. Pian tulivatkin lapset ulos hieroen unta silmistään. Laurankin askeleet alkoivat kuulua pirtistä. Yrjömylläri toi hevosen portille. Sinne kannettiin tavarat, joista tuli kukkurapääkuorma. Yrjö lähti ajamaan. Kahvit juotiin suuressa hiljaisuudessa — ainoastaan lapset kuvittelivat mielessään ja iloitsivat jo etukäteen, miten hauskaa junassa oli matkustaa.
Kello neljä saapui toinen hevonen, jolla Särkkä saattaisi Lauran ja lapset. Helvi ja pikku Samuli kapusivat rattaille palvelijattaren avustamina. Särkkä seisoi eteisessä kuin kivipatsas. Hänen vaimonsa tuli pirtistä matkatamineissaan, kantaen pientä käsilaukkuaan.
— Laura, virkkoi Särkkä värisevällä äänellä — hän vapisi kuin vilusta, — etkö tahtoisi sanoa ystävällisiä jäähyväisiä?
— Tulethan sinä saattamaan, vastasi Laura mennen hänen ohitseen.