— Minäkö?
— Niin, niin. Lehtori oli toivottanut onnea ja sanonut "kyllä te voitte kihloissa olla". Ja sitten ne olivat kihloissa.
— Eivätkö ne sitten vielä sitä ennen olleet?
— Vielä ja mitä. Eivät olleet muka puhuneet siitä niin halaistua sanaa.
— Vai niin, vai niin. Sittenpä minun onkin saatava puhemiehen paita.
— No sen saatte. Kyllä se Aini on niin mokoman mukava tyttö, että…
— Vai on mukava?
— On se!
— Te olette oikein tyytyväinen?
— No niin tyytyväinen sekä Ainiin että Pekkaan, sanoi emäntä hyvillään, ja hetkisen vaiti oltuaan jatkoi: — Toivoinhan minä siitä pojasta pappia, mutta se pelkäsi niitä velkoja — ja hyväpä taisi olla näinkin. Nyt se rakentaa itselleen mökkiä — emäntä meni ikkunan luo ja osoitti sormellaan ulos — tuonne kummulle. Sitä "rukin sijaahan" se Ainikin oli täällä katsomassa.