— Mukiinhan tuo menee, vastasi lehtori lyhyesti.
Lehtorilla oli ollut omat aikomuksensa Paavo Tuunaiseen nähden, kun oli hänelle tehnyt ehdotuksensa ylimääräisten aineiden kirjoittamisesta. Yleensä oli Paavo paraita aineniekkoja. Ei siis ollut epäilemistäkään, ettei hän olisi ainakin tyydyttävää arvosanaa saanut ainekirjoituksessa. Senpä tähden olikin lehtori hänelle asiaa esittäessään sanonut, ettei muka osannut varmuudella päättää, voisiko ainekirjoituksessa antaa hänelle korkeamman arvosanan kuin tyydyttävän. Mutta mikä lehtorista oli epävarmaa, oli se, ettei hän tiennyt, minkä arvosanan antaisi Paavolle historiassa, sillä usein oli poika osannut tätä ainetta melkein paraiten koko luokalla, kun taas toisinaan hänen historiantietonsa olivat sangen häilyvät. Ja niinpä lehtori antoikin Paavon kirjoittaa kaikki kolme ainetta historian alalta — ja juuri niistä aiheista, joissa oli huomannut hänen heikot kohtansa.
Joka kerta kun Paavo tuli opettajansa luo ainetta kirjoittamaan, oli tämä kysäissyt:
— Onko Paavolla mukanaan joitakin apuneuvoja?
— Ei ole, vastasi Paavo.
— Hyvä.
Ja sitten Paavo sai istua lehtorin salissa niin kauan kuin halusi. Kahta tuntia kauempaa hän ei kumminkaan viitsinyt viipyä. Kirjoittaessaan hän tosin vainusi, mikä lehtorin tarkoitus oli, sillä jo ensimmäinen aine hiveli hänen heikkoja puoliaan. Luvattomia apuneuvoja hän ei edes ajatellutkaan käyttää, sillä luottamus opettajan ja oppilaan välillä oli molemminpuolinen. Mutta tyydyttävästipä aineet sittenkin menivät, sillä mitä paikkoja hän ei ollut kotonaan valmistellut historian tuntia varten, ne hän oli oppinut tunnilla.
Kun lehtori oli pitkän aikaa omissa mietteissään, kysäisi Paavo vihdoin:
— Minkä arvosanan lehtori siitä antaa?
— Jaa, no, kaipa siitä yhdeksikkö tulee, vastasi lehtori. Ja hetkisen kuluttua hän jatkoi hiukan harmistuneena: — Mutta miten sinä, moinen mies, pilasit aineesi niin sopimattoman hullunkurisella virheellä kuin kertomalla, että Napoleonin retki Venäjälle tapahtui vuonna 1813 — häh? Se on ainoa asiallinen virhe — ja oikeastaan ainoa virhe koko aineessa — mutta se on paha virhe.