— Mitä tämä merkitsee? kysyi hän itseltään.
Riisumatta päällystakkia hän meni saliin. Se oli ennallaan. Ruokailuhuone samoin. Kuppeja, lautasia ja leipäkori oli kumminkin pöydällä, josta saattoi päättää, että huoneistossa asuttiin. Lehtori hiipi varpaillaan; sen hän teki vallan vaistomaisesti, sillä hän oli niin jännittyneessä tilassa. Hän avasi hiljaa lastenkamarin oven. Siellä nukkuivat vuoteillaan Helvi ja pikku Samuli.
Rajaton ilo täytti Särkän mielen. Hän suuteli poskelle kumpaakin pienokaista. Helvi avasi suuret ruskeat silmänsä, mutta painoi ne jälleen umpeen. Särkkä tarkasteli huoneistoa liikkuen yhä nopeammin.
— Laura, olethan sinä tullut takaisin, olethan sinä tullut takaisin! huudahteli hän ja kulki huoneesta toiseen. — Missä sinä olet?
Salista hän kääntyi vasemmalle pitkään käytävään, joka vei keittiöön.
— Laura, olethan sinä tullut takaisin! Missä sinä olet?
Juuri kun hän lähestyi keittiön ovea, se avautui.
— Laura -!
Palvelijatar seisoi kynnyksellä ja säpsähti nähdessään lehtorin kiiluvin silmin katselevan häneen.
— Lehtorihan on jo saapunut? virkkoi palvelijatar ihmetellen.