— Vai ette ole huomannut? tokaisi rehtori. — Naisopettajat yleensä — etevimmätkin — taitavat siinä suhteessa olla huonoja havainnontekijöitä. Eräässä yhteiskasvatusta koskevassa kirjassa, jota pidettäneen etevänpuoleisena teoksena, on tekijätär muistaakseni sanonut, että hän pitkällä kokemusajallaan ainoastaan kerran oli huomannut mies- ja naisoppilaan välillä joitakin suhteita.
— Niinpä tosiaankin — jaa — ja siinä kai selitetään, että se on hyvin harvinaista samassa koulussa olevien oppilaitten välillä, mutta että apajat voivat kulkea ristiin eri koulujen kesken, muistutteli Särkkä.
— Hehee, saattaa niinkin olla, kuten Särkkä selittää, mutta on minulla kumminkin kokemuksestani toinen käsitys, sanoi matemaatikko. — Minä olen käynyt yhteiskoulun, ja kun minä olin kuudennella luokalla, niin rakastuin korviani myöten saman koulun viidesluokkalaiseen, ja rakastuipa hänkin minuun — ja niin sitä jatkui kaikessa hiljaisuudessa, suuressa salaisuudessa siksi, kunnes hän tuli kanssani vihkipallin päälle, jonka jälkeen olemme asuneet yksissä.
— Kas niin, siinä yksi elävä esimerkki ja onnellinen esimerkki, huomautti Särkkä.
— Ehkäpä se olikin sitten tuo sinun salaisuutesi, jonka tekijätär on tuossa äsken mainitsemassamme kirjassa kertonut? tiedusteli Malmi.
— Ehkä, mutta useita muita häneltä jäi sitten huomaamatta, myönsi matemaatikko.
— Tietysti minä en tahdo epäillä herra lehtorin kertomusta omasta tapauksestaan, huomautti "Täti" kääntyen matemaatikon puoleen, — ja muutoinkin onhan rouva lehtorskanne ehkä ollut jo tyttönä muita kehittyneempi ja järkevämpi, joten hän osasi ottaa asian vakavasti ja saattaa suhteensa onnelliseen päätökseen, mutta siitä huolimatta uskallan väittää, ettei sellainen tapaus, kuin herra lehtori kertoi, koulutyttöjen puolelta ole suinkaan muuta kuin poikkeuksena.
— Mutta opettajatar myöntää, puuttui lehtori Särkkä puheeseen, että poikien puolelta se on tavallista?
— Enhän tahdo epäillä, kun te niin väitätte, myönsi "Täti".
— Niinpä niinkin — ja tavallista se onkin. Vai onko tässä opettajajoukossa — anteeksi, minä en tahdo kääntyä opettajattaren puoleen, koska te olette yksin asiaanne puolustamassa, ja muutoinkin on vaikea edes yrittääkään tunkeutua naisten salaisuuksiin — niin, onko tässä miesopettajajoukossa ketään, joka ei olisi ollut rakastunut jo koulun penkillä? Onko ainoatakaan? kysyi Särkkä puheensa lopuksi innostuneena — ja hän innostuikin melkein aina, kun oli puhe kouluasioista "omassa keskuudessa"; muihin asioihin hän puuttui harvoin.