— Ettäkö lehtori voisi kaikki ne ottaa?
— Kyllä ne hyvin menevät. Minä järjestän ne lähetyksiksi, ja sitten ne hommataan rautatielle, selitti lehtori.
— Oiva kauppa, oiva kauppa, hoki ukko.
— Tämähän on koko omaisuus, tällainen työn paljous! huomautti lehtori.
— On niistä toista sataa velkaa kauppiaalle, sanoi Yrjö. — Se antoi rihmoja velaksi, kun tiesi meillä olevan niin reilun ostajan.
— Milläpäs rahoilla me olisikaan niin paljoa saatu kuin ne vetivät, sanoi ukko.
— No, velka maksetaan, virkkoi lehtori, nouti lompakkonsa ja luki
Yrjön käteen kolme satamarkkasta.
— Tässä aluksi, sanoi hän; rautatielähetyksistä saamme jonkun ajan kuluttua loput.
— Onpa tässä meille nyt pitkäksi aikaa, tässäkin, virkkoivat myllärit yksissä tuumin, lehtoria kiitellen.
— Ei tässä ole kiitoksen syytä, virkkoi lehtori vaatimattomasti. —
Raha vastaa teidän omaa työtänne.