Rouva viivytti hetkisen vastaustaan ikäänkuin kooten ajatuksiaan.
Sitten hän virkkoi:
— Olen vain ajatellut sitä, että Laura on jo ehkä saanut kyllikseen taiteestaan ja että hän on alkanut miettiä syvemmin muitakin asioita. Luulen, että hänessä on jo naisellisuus täysin kypsynyt.
— Olisipahan ihme, ellei naisellisuus olisi kypsynyt 29-vuotiaassa naisessa! huomautti rehtori.
— On paljon naisia, joissa se ei kypsy koskaan. Ja ennen minä otaksuin, että hän oli yksi niistä, virkkoi rehtorska.
— Kuvitteleeko hän sitten naimisiinmenoa? kysyi rehtori.
— En minä tiedä, mutta uskon hänestä tulevan hyvän aviovaimon.
— Minä muistelen kuulleeni, virkkoi rehtori vähän epävarmana, — että hän olisi aina ollut koko lailla naimahaluinen.
— Sitähän kaikki naiset ovat nuorina ollessaan, soveltuivatpa he sitten perheenäideiksi tai eivät.
— Ja mikä antaa aiheen olettamaan, että neiti Nord erityisesti olisi kypsynyt perheenäidiksi? kysyi rehtori juhlallisesti, kuin olisi ollut oppituolissa ja tusina oppilaita ympärillään.
— Hänen suuri kokemuksensa, vastasi rehtorska puolestaan melkein yhtä juhlallisesti. — Vuosien kuluessa hän on pettynyt usein, mutta hän ei ole lannistunut koskaan, hän on jälleen pyrkinyt eteenpäin, hän on maistanut makeaa sekä karvasta, ja se nähtävästi on taltuttanut hänet siihen uomaan, joka soveltuu perheen-emännälle, sillä tältäpä vaaditaan kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, keskinäistä ymmärtämystä — ja sangen runsaasti joka lajia.