— Ei se "Ave Mariakaan" oikein kirkkovirsiksi sovellu, hän kumminkin tohti huomauttaa.
— Mutta sehän on kaunis rukous, suloinen rukous, ihana rukous! huudahteli Särkkä.
Vihdoin rovasti kutsui avukseen lukkarinsa, joka asui naapuritalossa. Ja kun tämä lipetteli kaikkea hyvää Särkän esittämästä ohjelmasta, toivoen itse ansaitsevansa hyvän palkan säestyksestä, niin rovastikin arvosteli laulut "jumalisiksi" ja lupasi seuraavana päivänä kuuluttaa kirkkokonsertin.
Sitten Särkkä lähetti kaupungin sanomalehteen ilmoituksen ja pitkän uutisen, johon hän sulatti kynänsä kaiken kaunopuheisuuden, sekä tilasi pääsyliput, hankki lipunmyyjän ja muut välttämättömät toimihenkilöt. Kirjoittipa hän kirjeen kaupungin urkurillekin ja pyysi häntä konserttipäiväksi "pistämään toisen tilalleen" ja tulemaan hänen mökilleen, mistä sitten mentäisiin konserttiin.
Särkkä itse lupasi polkea urkuja vaikka kahden miehen voimalla, jos tarvitaan. Antoipa hän urkurille "isällisen kehoituksen" viikon kuluessa harjoitella kaikkien hänen mainitsemiensa "virsien" säestykset niin, että osaisi ne kuin "isämeidän". Niin, ja jos hän hyvin osaisi urkujaan "luirotella", niin voisipa hän soittaa urkukappaleenkin, jotta laulajatar saisi sillä välin "vetää henkeään".
Kotiin palatessaan lehtori kävi joka talossa ja torpassa ja puhui "suuresta ihmeestä, joka tuleman piti seuraavana sunnuntaina". Kaikkialla hän kehoitti ihmisiä tulemaan "kuuntelemaan jumalansanaa sellaisena kuin se ihanan naisäänen tulkitsemana kaikui". Olihan rehtori kirjeessään sanonut Särkälle, että kirkkokonsertin onnistuminen kuulijain paljouteen nähden riippui hänestä ja hänen valmistuksistaan. Ja Särkkä raapaisi usein korvan taustaansa ja huokasi: peijakas, jos sinne ei tulekaan väkeä?
Mutta Särkkä meni kirkkoon seuraavana päivänä ja kuuli omin korvin konserttikuulutuksen. Kirkonmenon päätyttyä hän kulki hevosrivin ohi, ja missä vain vähänkin tutun naaman näki, oli hän heti selittämässä, että veisivät kotikylään terveisiä, että ihmeellinen konsertti pidetään ensi sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen kirkossa. Isännät ja emännät saavat maksaa 50 penniä, piiat ja rengit pääsevät 25 pennillä ja imeväiset ilmaiseksi. Saman kiertokulun hän teki kirkkorannassakin, missä väki kerääntyi veneisiin pois lähteäkseen. Särkkä lateli uteliaille kaikenlaista.
Ja humua niistä Särkän puuhista syntyikin. Viikon varrella kierteli pitäjällä ja sen rajain ulkopuolellakin kummia kuulumisia kirkkokonsertista. Mikä se on? Naispappi kuuluu olevan! Ja se kuuluu rukoilevan kumman kauniilla äänellä, ja urut kuuluvat koko ajan lirittelevän mitä suloisimmasti soitellen. Mistä kaukaa lienevät tilanneet "urkunihdinkin", ei tämä meidän kuulu osaavan niinkuin pitäisi. Siihen tapaan siitä konsertista juteltiin.
Pilkkeen "päärakennuksen" kaunistamisessa kului Särkältä viikko sangen nopeasti. Torstaina hän sai Malmilta kirjeen, että he pääsevät hänen luokseen vasta sunnuntaina, ja niin ollen on kai sopivinta, että he matkustavat suoraan kirkolle ja vasta konsertin jälkeen tulevat Pilkkeeseen. Kirkonkylän majatalossa olisi heille siis varustettava huone pukeutumisen varalta. Särkkä oli hyvillään tästä tiedosta, sillä hänellä oli nyt tarpeeksi aikaa "hovinsa" kuntoonpanoon. Mylläri-Matin kanssa kylvettiin vielä perjantaina, lauvantaina lehtori tarkasteli kylän suurimman veneen ja lähetti sanan "ystäville ja kylänmiehille", että vene lähtee rannasta sunnuntai-aamuna täsmälleen puoli yhdeksän, ja silloin on kaikkien oltava saapuvilla. Ja olipa sitä väkeä ainakin Särkän kylän osalta. Saatiin työntää teloiltaan toinenkin vene, ja niin syntyi sunnuntainen kilpasoutu, joka maalaisoloissa on mitä viehättävimpiä urheilutilaisuuksia.
Mutta kylläpä särkkäläisten silmät suurenivat kirkkorantaan päästessä. Siellä oli vene veneessä kiinni ehkäpä puolen kilometrin pituudelta.