— Oo, te teette sen vain velvollisuudesta?
— Nähkääs, hyvä neiti, minä en ole koskaan voinut tehdä enempää kuin velvollisuuteni ja harvoin olen senkään jaksanut täyttää. Minun ehkä tällä kertaa olisi sopinut sanoa "hauskan velvollisuuteni".
— Siinä tapauksessa kiitän teitä sydämellisesti ja tunnustan samalla, että tämä nimipäivätarjoilu tapahtuu teidän kustannuksellanne, sillä vehnäpullat ja kahvi ovat teidän omaisuuttanne.
— Mutta luulenpa, etteivät Kuppari-Maijan kädet ole noita kauniita kakkuja muovailleet, eivätkä ne tällä kertaa ole minunkaan mestarinäytteitäni, virkkoi lehtori leikillisesti.
— Osaatteko te leipoa? kysyi Laura ihmeissään.
— Elämä opettaa kaikkea, kuten tikanpojankin puuhun kapuamaan. Omaa leipomaani syön itse mielelläni, vaikka vieraille en sitä halusta tarjoa.
— Teidän tulee ottaa itsellenne vakituinen leipoja.
— Niinpä pitäisi tehdä, kun siihen olisi aikaa, mutta aikaakin on niin vähän, että se kuluu muuhun touhuun.
Hätäisesti syötyään tarttui Särkkä erikoisen kiivaasti kahviin ja vehnäsiin.
— Miten korkealle te leipomataitoni arvostelette? kysyi Laura uteliaasti.