Mylläri-Matilla oli kylvyn jälkeen juhlailta. Hän oli seuran huomatuin henkilö. Särkkä oli kantanut hänen nojatuolinsa ison pihakoivun katveeseen, ja sinnepä varusti Laura kahvipöydän myöskin. Koko seurue asettui ukon ympärille. Hänen kunnianarvoinen vanhuutensa, jonka huomaamiseen Särkkä oli antanut aiheen, herätti kaikissa myötätuntoa. Ihmiset ovat kuin lammaskatras, joka aina ja kaikkialla tarvitsee kellokkaansa. Kuinka monta kunnianarvoista vanhusta kuljeksiikaan tuolla tanhuoilla ja maanteillä saamatta mitään huomiota osakseen! Eipä heille edes veräjää aukaista, jos ovat kykenemättömät itse sitä tekemään.
Laura palveli Mylläri-Mattia kuin tämä olisi ollut hänen vanha rakas isänsä. Ukon avuttomuus, lapsellinen avuttomuus, se eniten hänen huomioonsa vaikutti. Eipä ukon polvikaan enää ilman apua tahtonut nousta toisen polven päälle. Kerran Laura senkin huomasi ja vaihtoi vanhuksen ristissä olevia polvia. Näillä teoillaan hän saavutti Särkän hiljaisen, hyväntahtoisen ihailun ja kunnioituksen. Laura ei ollut enää hänen mielestään ainoastaan kristillinen kirkko taiteilija, vaan uhrautuva kanssaihminen, joka ymmärsi muita, ymmärsi varsinkin yksinkertaista kansaa. Sinä iltana vaihtoivatkin lehtori ja Laura keskinäisen ymmärtämyksen ensimmäiset salaiset katseet.
Mylläri-Matti poltteli tyytyväisenä sikariansa ja tutustui pian vieraisiin lehtori Särkän leikillisen hyväntahtoisuuden opastamana.
— Tuo ryökkinäkös se nyt on sen lehtorin morsian? kysyi ukko aivan luonnollisesti Särkältä, Lauran kaataessa kahvia kuppeihin, osoittaen sormellaan Lauraa.
— Pitäisikö minulla vaarin mielestä vielä olla morsiankin? kysyi
Särkkä vuorostaan.
— No kah, se Anna-Maijahan sitä tässä viime viikolla hoki, jotta morsian taitaa tulla rukin sijaa katsomaan.
— Rupeaisiko Matti-vaari sitten puhemieheksi? kysyi jälleen lehtori, vilkuttaen veitikkamaisesti silmäänsä rehtorskalle.
Lauran käsi vavahteli, ja hän vilkui hämillään ympärillensä.
Melkeinpä teki hänen mielensä jättää tarjoilu sikseen.
— Tottahan minä puhemieheksi; saanpahan vielä roimapaidan vanhoilla päivilläni, vastasi Mylläri-Matti.
Rehtorska yhtyi nyt leikkiin, huomatessaan Lauran epävakavan aseman.