— Laura, antaisitko sinä tälle vanhukselle paidan, jos hän ottaisi puhuakseen sinunkin puolestasi? kysyi hän.
Mutta Laura ei vastannut; tässä leikissä oli hänen mielestään liian paljon totta. Lehtorska jatkoi:
— Mutta minä lupaan valmistaa teille, arvon vanhus, parhaan paidan, minkä osaan, jos käytätte mahtianne tämän asian hyväksi.
Mylläri-Matti katsella mulkoili Särkkään kahden vaiheilla, mitä tekisi. Lopuksi hän virkkoi:
— Kyllähän tämä mies on miesten parhaita!
— Onkos "ryökkinää" vastaan mitään muistuttamista? kysyi rehtori
Malmi.
— Eikös ja mitä! Kovin on höyli ryökkinä. Taitavatpa olla kuin luodut toisilleen.
— Sitä minäkin olen ajatellut! huudahti rehtorska.
Anna-Maija tuli ilmoittamaan, että sauna oli "kuurattu" ja siellä oli kaikki kunnossa naisia varten. Lauralta pääsi helpotuksen huokaus; hän katsahti Särkkään, jonka silmät olivat häneen kiintyneet. Kummankin suupielissä värähti vieno hymy, joka oli kuin kaukaisen salaman välähdys. Kaikesta huolimatta he olivat jälleen askeleen toisiaan lähempänä.